Mitalikolmikko yhteiskuvassa palkintojenjaon jälkeen. Vasemmalta alkaen: stand up -koomikko Risto K. Järvinen (jaettu 3.sija ja 500 euroa), vatsastapuhuja Ari Lauanne (1. sija ja 2000 euroa), moottorisahajonglööri Juha Kurvinen (2. sija ja 1000 euroa) ja vuoden 2004 Viihdeohjelmien Suomenmestari taikuri-koomikko Seppo Puolakka. KUVA: Jari Santala
15.-16.7.2006 vietettiin perinteisiä ja jo alallamme legendaarisia Kouvolan Taikapäiviä, jotka on järjestetty jo vuodesta 1982 alkaen. Taikapäivien ideana on koota vuosittain taika-alan harrastajat ja ammattilaiset samaan kaupunkiin kilpailemaan, opettelemaan uusia taitoja, tapaamaan kollegoja sekä katsomaan kansainvälisen tason esityksiä. Sekä tietenkin viihdyttämään yleisöä!
Yhtenä kokonaisuutena järjestetään parillisina vuosina kävelykatu Manskin lavalla Viihdeohjelmien Suomenmestaruuskilpailu idealla: "Kuka viihdyttää yleisöä eniten, on voittaja!" Kilpailuun ovat tervetulleita kaikki eri viihteen edustajat: imitaattorit, jonglöörit, taikurit, stand up -koomikot, humoristit, hanuristit, akrobaatit, tulennilijät, tulijonglöörit. koomikot, kahlekuninkaat jne.
Itse voitin samaisen kilpailun aikoinaan vuonna 2000 pitkälti varmasti siitä syystä, että esitin alkukilpailussa ja finaalissa tuomariston yllätykseksi täysin eri esityksen. Vaikka Kouvolan Taikapäivät ovatkin itselleni tuttu tapahtuma niin tänä vuonna jostakin kumman syystä unohdin tapahtuman ajankohdan, jolloin tapahtui seuraavaa:
Soitin taikuri Jori A. Kopposelle kysyäkseni Lontoon keikan kuulumisia ja että mitäs mies touhuaa viikonloppuna, johon Jori vastasi:
- Lähden tietenkin Kouvolan Taikapäiville!"
- Siis onko ne nyt tänä viikonloppuna vai?, kysyin
- Joo, alkaa huomenna. Olis kyyti ja hotelli jos lähdet mukaan!
- No pitääpä miettiä, voishan sinne lähteä.
Oli siis perjantain iltapäivä ja taikapäivät alkaisivat seuraavana aamuna mm. Viihdeohjelmien SM -kilpailun alkukarsinnoilla. Hetken miettimisen jälkeen otin yhteyttä taikapäivien järjestäjään Markku Purhoon:
- Vieläkö ehtii ilmoittautua näin extempore -meiningillä kilpailuun?, kysyin
- Ilmoittautumisaika on kyllä jo mennyt ja kilpailuaikataulu on jo täynnä, mutta itse asiassa tänään eräs esiintyjä peruutti osallistumisensa kuumeen takia, joten tervetuloa!
En tiennyt johtuiko peruuntuminen fyysisestä kuumeesta vai ramppikuumeesta, mutta sen ansiosta aloitin keikkakamojen pakkaamisen. Maallikosta saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta normaali keikkasetti sisältää mm. seuraavanlaisia aparaatteja eli kun lähden töihin, pakkaan työvälineet keikkalaukkuun:
moottorisahat, moottorisahakypärä, moottorisahabensaa, huoltoavaimet, suukapula, valkoiset rintaliivit, ilmastointiteippiä, STIHL -nahkakäsineet, jonglööripallot, jonglöörikeilat, pyöritysrenkaat, tulisoihdut, grillinsytytysnestettä, lasinen oluttuoppi, oluttuopin pyöritysvanne, show'n taustamusiikit, tekniset ohjeet valo- ja ääniteknikoille, langaton headset -mikrofoni, heittohuivit, avustajan show -hattu, sytkäri, tulitikut, pukupussi esiintymisasuineen, pyöräilylaukku, 2 pientä pahvilaatikkoa jne.
Ajattelin, että jotakin kuitenkin puuttui. Olen sentään menossa kilpailemaan Viihdeohjelmien SM -kisoihin ja sinne ei todellakaan lähdetä ihan perussetillä liikenteeseen. Pakko keksiä jotakin speciaalia. Lähdinkin pienen miettimisen jälkeen ajamaan Kaarinaan, jossa sijaitsee pyrotekniikkaan keskittynyt yritys nimeltään Flame Game. Siellä treenasimme ja säädimme yhden STIHL -keikkasahan laippaan kunnon kipinäsuihkun Lordin kitaristien tapaan: 5 metrin hopeinen kipinäsuihku, 7 sekuntia.
Matkaan
Lähtömme piti tapahtua 22-23 aikoihin, mutta erinäisistä tapahtumista johtuen pääsimme liikenteeseen vasta klo 02:00 yöllä. Perillä Kouvolassa olimme vasta aamulla kuuden aikaan ja menimme katsomaan kilpailulavaa, joka suoraan sanottuna oli jonglöörille täydellinen katastrofi seuraavista syistä:
1. Lava oli yleisöön nähden liian korkea, jolloin kontaktin luominen yleisöön on erittäin vaikeaa
2. Kun seisoi lavan keskellä, lavan ja suoraan katseen edessä roikkui erittäin kookas kaiutin, joka estää yleisöä näkemästä suurimman osan huipputempuista ellei niiden ajaksi siirry lavan sivuun, joka taas aiheuttaa esityksen "hajoamisen"
3. Ei portaita lavan edessä jolloin yleisöavustajien hakeminen oli erittäin vaikeaa. Ennen kuin avustajan saisi lavalle pitäisi kiertää noin puoli Kouvolaa
4. Lavan kattoon oli asennettu 4 paksua teräslankaa juuri sellaisille paikoille, että ne häiritsevät tiettyjä temppuja, koska tavaraa lentää ilmassa
5. Koska lava oli liian korkea, edessä oleva valoteline laskeutui esiintyjään nähden liian alas siten, että etuvalot häikäisivät suoraan silmiin, jolloin jonglööri ei näe mitä ilmassa lentää. Tämä saattaa olla kohtalokasta varsinkin silloin, kun ilmassa lentää moottorisaha jonka terä pyörii 500 kierrosta minuutissa
6. Jonglöörille tärkeät sivu- ja takavalot puuttuivat kokonaan (jotta näkee ilmassa lentävät välineet).
7. Lava oli sijoitettu tuulen kannalta väärään päätyyn kävelykatua, koska nyt tuuli tuli suoraan edestä, jolloin puolet välineistä eivät pysyisi millään kädessä. Jos lava olisi asetettu toiselle puolelle kävelykatua, lavan takakangas olisi suojannut jonglöörejä ja muita esiintyjiä tuulelta.
Oikeastaan en keksinyt lavasta mitään positiivista sanottavaa oli sitten kyseessä minkä tahansa alan esiintyjä. Rehellisesti sanottuna vuodesta 1989 lähtien en ole koskaan esiintynyt yhtä surkealla lavalla ja se henkilö, joka lavan oli kilpailua varten suunnitellut tulisi yleisön viihtyvyyden nimissä erottaa:)
Pelkästään näiden ylläkuvattujen asioiden johdosta jouduin jättämään keilarutiinin ja 9 renkaan pyörityksen kokonaan suunnitellusta ohjelmistosta pois. Toisaalta ymmärrän, koska en aikataulusta johtuen ennättänyt toimittamaan omaa normaalia valo-, lava- ja ääniohjetta järjestäjälle, mutta silti sellainen lava pitäisi kieltää erillislailla.
Lavalla seistessä tuntui siltä kuin olisi esiintymässä kaivon pohjalla The Ring -kauhuelokuvan tapaan satapäisen yleisön seuratessa esitystä 15 metrin korkeudessa kaivon ympärillä. Yritä siinä sitten ottaa kontaktia ja fiilistä. Esiintyjän ja yleisön "välissä" oli huima korkeusero, kaiuttimia, valotelineitä, mainoskylttejä, esteellinen ja mahdoton läpikulku lavalta yleisönjoukkoon jne.
Samaa tekniikkaa ja tyyliä on joskus käytetty mm. Linnanmäen Huvipuiston päänäyttämöllä istuttamalla lavan eteen esiintyjän ja yleisön väliin noin 40 cm korkea kukkapusikko siten, että esim. esiintyjän jalkojen liikkeet peittyvät. Mitäköhän Elvis Presley olisi ollut lavasta mieltä? Jalkojen liikeiden peittymisestä huolimatta suurin ongelma on "henkinen" kukkapusikon estäessä suoran kontaktin esiintyjän ja yleisön välillä. Monet esiintyjät ovat jo aikoja ihmetelleetkin: "Miksi Linnanmäen lavalla on vaikea saada kontaktia yleisöön?"
Useat esiintyjät puhuvat joidenkin lavojen kohdalla ns. "pahasta karmasta". Heti kun lavalle astuu, tulee huono olo, jolloin voi vaan miettiä: "Onko joku joskus kuollut lavalle?" "Mitä kauheaa tällä lavalla on aikaisemmin tapahtunut?" Toisaalta suurin osa ensikohtaamisista eri estradien kanssa on positiivisia ajatuksella "hyvä estradi ja valot, tästä tulee hieno show ja kokemus yleisölle!"
Surkeasta lavasuunnittelusta huolimatta ammattiasenteeni on, että show vedetään aina täysillä esiintymispaikasta tai olosuhteista huolimatta ja pystyn esittämään täysipainoisen show'n paikassa jossa ihminen mahtuu seisomaan, mutta blogin tarkoitus on käsitellä ja tiedottaa myös näistä teknisistä ongelmista. Jos ei tiedetä, että ongelma on olemassa, ei sitä myöskään voi korjata. Ja jos valmiiksi panostetaan kalliiseen lavarakenteeseen, valoihin, äänentoistoon ja somistukseen niin miksi ei yksintein tehdä suunnittelua ja hommaa kunnolla?
Itse kilpailun aikana totesin lavakokonaisuudesta yhden ainoan plussan: äänentoistolaitteisto ja teknikot toimivat moitteettomasti. KIITOS HEILLE!
Eli oli hyvä alkuasetelma kilpailua ajatellen, mutta vielä parempia yllätyksiä oli tulossa. Huomasin nimittäin, että olin unohtanut kotiin yhden päätemppuvälineeni eli yleisöavustajashow'ssa tarvittavan erikoistakin. Rupesimme siis nukkumaan. Tai siis Kopponen rupesi nukkumaan ja itse en saanut unta ollenkaan, koska herra Kopponen piti nukkuessaan sellaista mekkalaa, että sain nukuttua yhden tunnin ennen klo 11 herätystä.
Kilpailupäivä
Aamulla olin unenpuutteesta johtuen koomassa. Ensimmäisenä säntäsimme kiireen vilkkaa Seppälän alennusmyynteihin etsimään sopivaa varatakkia yleisöavustajatemppuun. Löytyikin eräs malli 70% alennuksella ja myyjillä ja asiakkailla oli ihmettelemistä, kun heti oston jälkeen lainasin kassaneideiltä sakset, laitoin takin Jorin päälle ja silppusin hihoihin kyynärpäiden kohdalle isot aukot!
Tällaista tämä työ on. Ei monesti yleisö osaa arvata, että minkälaisia virityksiä ja valmistautumista tarvitaan yhden ainoan esityksen onnistumiseen. Eräänkin taikurin esitys meinasi kerran peruuntua kokonaan, koska hakaneula oli kadonnut.
Kolmen Red Bullin jälkeen menin lavalle idealla: perussetti ilman säätämistä eli ihan normaali keikka. Pääsinkin odotetusti loppukilpailuun, koska yleisö tuntui viihtyvän kuten normaalisti. Erityisesti huomioni yleisössä kiinnitti reilu kymmenpäinen tyttölauma, jotka kirkuivat kuin rock -tähdelle:) Keikan jälkeen en sitten meinannutkaan päästä alueelta pois vaan jaoin puoli tuntia keikkahiessä nimmareita, mikä oli kyllä miellyttävää, koska tytöt olivat mukavia...
Terveisiä vaan MIDEGIRLS -tiimille Kouvolaan ja kiitos kannustuksesta!
"Backstagella" alkukilpailun jälkeen.
HUOM! Huomaa nättien tyttöjen lisäksi myös kuvan takaosassa vasemmalla mikrofonijalustan päällä näytillä oleva kookas kautin, joka peitti esiintyjän kasvot sekä huipputemput suurelta osalta yleisöä:) Huomaa myös liian alhaalle asennetut valospotit, jotka häikäisivät suoraan silmiin, sivu- ja takavalojen täydellinen puuttuminen sekä häiritsevät teräsvaijerit katossa! Terasvaijerit ja valot olisivat olleet täysin sopivalla korkeudella ja oikeassa paikassa jos lavasta ei olisi rakennettu liian korkeaa.
Illan finaali
Ennen finaalia ajattelin, että pakko jollakin tavalla olisi piristyä ettei henki mene lavalla moottorisahan kanssa taiteillessa. Päätinkin sitten lähteä hotelliin saunaan sillä tekniikalla, että aina saunan jälkeen sairaan kylmä suihku. Taktiikka ei toiminut koska juuri ennen illan finaalia olin aivan muissa maailmoissa ja väsynyt. Ei muuta kun Red Bullia lisää ja annetaan adrenaliinin hoitaa loput, ajattelin.
Astelin lavalle toiseksi viimeisenä esiintyjänä ja aloitin show'n normaalisti eli komiikkaosuudella siten, että yhdistän samaan pakettiin komiikan ja vauhdin eli kolmen pallon eri temput. Loppuesitys eli oluttuoppishow, tulishow avustajan kanssa ja moottorisaha show menivät ihan OK, mutta keskittymiskyky ja ajoitus olivat mitä olivat yleisöhäirinnästä johtuen (isä metsästi lavan edessä hulluna pentuaan ja huusi kovaa hänen nimeään). Otti päähän aivan järjettömästi koko esityksen ajan ja yleisö ei luonnollisesti tiennyt tästä mitään vaan vedin normaalisti vaikka sisällä myllersi.
Palkintojenjako
Koska esitykseni oli kaikista eri syistä huonompi ajoituksen suhteen mitä normaalisti, en odottanut minkäänlaista palkintoa. Jos pääsisin edes kolmanneksi, olisin yllättynyt. Olin aidosti yllättynyt, kun jännityksen kasvaessa Saija Palin ja Markku Purho juonsivat:
- Tuomaristo on päättänyt jakaa kolmannen palkinnon kahden esiintyjän kesken. Kolmas palkinto siis jaetaan taikuri Simo Aallon ja stand up -koomikko Risto K. Järvisen kesken.
- Viihdeohjelmien SM -hopeaa saa jonglööri Juha Kurvinen.
- Ja voittaja. Hyvä yleisö! Voittaja on vatsastapuhuja Ari Lauanne!
Ari Lauanteen voitto oli selviö. Ei tarvinnut kuin katsoa miehen ilmettä, elekieltä ja asennetta backstagella ennen esitystä niin tiesi mitä oli tulossa: Ari teki 2 aivan virheetöntä ja upeaa esitystä saaden molemmilla kerroilla yleisön haltioihinsa. Itse olin positiivisesti yllättynyt toisesta sijasta ja siitä, että tuomaristo ei päässyt kolmannesta sijasta yksimielisyyteen edes äänestyksen jälkeen.
Ari Launne ansaitsi voittonsa saaden Taikapäivien yleisön pauloihinsa
Palkintojenjaon jälkeen illan kruunasi kahlekuningas Jari Tapanaisen aivan järjettömän hieno esitys, jossa mies ensin lavalla ollessaan laitettiin valvovan silmän alla useisiin käsirautoihin, remmeihin ja tämän päälle vielä pakkopaita. Siitä sitten naru kiinni jalkoihin ja vielä painava kuristuskahle kaulaan ja eikun ylös. Nosturi nosti miehen ylösalaisin 20 metriin ja mies vapautui kaikesta alle kahdessa minuutissa!
Taikureiden ja muiden esiintyjien osalta ilta jatkui ensin vaaleanpunaisen Sokos Hotel Vaakunan baarissa, josta jatkoimme juhlimaan Ari Lauannetta Kouvolan Onnelaan ja jatkoille!
Lopuksi
Mutta oli hieno reissu. Tuttuja ja tuntemattomia näki enemmän kuin laki sallii ja koko viikonloppu huipentui Kouvola Talossa järjestettyyn kansainväliseen gaalailtaan, jossa esiintyivät mm. mentaalitaikuri Pete Poskiparta, Wayne Dobson, kyyhkystaikuri Marko Karvo ja Patrick Page.
Ennen näytöksen alkua Viihdeohjelmien SM -kisan tuomariston puheenjohtaja ilmoitti lisäksi, että tuomaristo on tullut seuraavanlaiseen päätökseen: myönnetään ylimääräinen erikoispalkinto Elena Vokille hienosta vaatteidenvaihtonumerosta. Hienoa!
Kansainvälisen huipputason kyyhkystaikuri Marko Karvo esiintyi luonnollisesti näytöksen viimeisenä, mutta itse nautin eniten Wayne Dobsonin esityksestä. Mies on rullatuolissa ja kärsii vakavasta sairaudesta ja silti teki aivan ällistyttävän hienon esityksen, joka sai yleisön ulvomaan naurusta. Häneltä olisi monilla valittajilla paljon opittavaa elämänasenteesta.
- Juha
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.