DARUDE-normal.jpg
(Ville "Darude" Virtasen kanssa keikalla Raumanmeren Juhannuksessa. Nautintoaineena Pohjois-Koreasta tuotu käärmeviinapullo)

Pitkästä aikaa katselin blogin statistiikkaa ja huomasin yllätyksekseni, että parissa päivässä uusimmilla keikkastooreilla on ollut 935 yksittäistä lukijaa. Inspiroimpa tässä sitten muutaman lisää. Tämä reissu oli kaiken kaikkiaan niin hieno kokemus, että tätä on kiikkustuolissa kiva muistella:

Helsinki 2000: 

Musiikkituottaja ja kultasormi Jaakko ”JS16” Salovaaran manageri soitti 2000-luvun alussa ja sanoi Jaakon tarvitsevan valoefekti- ja tulisoihtutaitelua livekeikoilleen. Viikon päästä menin tapaamaan Jaakkoa hänen studiolleen keskelle Helsingin keskustaa missä hän istui studion lattialla rennoissa vaatteissa pelaamassa autorataa samaan aikaan, kun kaksi levy-yhtiön edustajaa neuvottelivat puku päällä vieressä. Jaakkoa kunneltiin, olihan hän silloin supersuosiosta nauttineen Bomfunk MC:n taustapiru. 

Pääsimme Jaakon kanssa sopimukseen ja lähdin Juhannuksena kiertämään heidän kanssaan Suomen suurimpia kesäfestivaaleja Raumanmeren Juhannuksesta Vaasan Rantarokkiin. Työpanoksestani valo- ja tulijonglöörinä pidettiin ja sainkin managerilta uuden puhelinsoiton: ”Seuraava kova juttu on tulossa!” ”Mikäs se semmonen on?” kysyin uteliaana. ”Darude julkaisee kohta ensimmäisen sinkkunsa ja myös pitkäsoiton ja hommasta odotetaan paljon”, manageri selvitti. En ollut koskaan kuullutkaan Darudesta, mutta suostuin oitis yhteistyöhön, koska pidän haasteista. Ville Virtanen lähetti minulle postitse raakaversioita biiseistään ja livesetistään, ja tehtävänäni oli niiden pohjalta luoda lavalla näyttäviä tulitemppuja tulipalloilla ja tulisoihduilla. Kevlarista valmistetut tulipallot lensivät treeneissä kivasti, koska käsissäni oli suojahansikkaat. Tulipallojen ja tulisoihtujen lisäksi käytin punaisia valopalloja, jotka ilmassa lentäessään hehkuivat kuin hiilet. 

Sain kässärin valmiiksi ja ammattilaisina emme harjoitelleet kertaakaan yhdessä vaan tapasimme Sandstormin -julkistamistilaisuudessa Helsingin Kaivohuoneella. Yökerho oli tupaten täynnä ja showmme meni hyvin. Takahuoneessa nautimme vodkaa, kunnes paikalle saapui eräs taikurituttuni esittelmään Villelle erityisiä taikureiden käyttämiä flash -papereita, joiden avulla näyttää siltä kuin käsistä lentäisi itsestään lieskoja. Ideana oli, että Ville heittelisi syntetisaattorinsa takaa vähän väliä lieskoja kesken setin. Taikuri heitti jälleen yhden paperin näytösluontoisesti, joka syttyi tuleen juuri vanhan mallisen punaisen palohälyttimen alla. Se alkoi kilkattamaan julmetusti ja koko Kaivohuone täyttyi palohälyttimien sinfoniasta.

DJ pysäytti musiikin ja porukkaa alettiin osittain evakuoida. Ja koska Kaivohuone on suojelukohde, kesti vain muutaman minuutin, kun paloauto tuli pihaan ja savusukeltajat hyökkäsivät sisälle. Viimein he tulivat takahuoneeseen, jossa selvitin tilanteen. Palomiehet halusivat jutella taikurin kanssa, mutta hän oli paennut paikalta kiireen vilkkaa ja lopulta minä sain kaikki syytteet niskaani, koska olin päästänyt taikurin takahuoneeseen. 
Juhlat kuitenkin jatkuivat valomerkkiin saakka ja poistuimme jatkoille Sokos Hotelli Pasilaan. Vasta aamulla muistin, että parin tunnin päästä alkaa Speden Spelien kuvaukset, joista kirjoitin oman stoorin nimeltään "Speden Spelit".(löytyy sivuvalikosta).

Parin päivän jälkeen sain puhelun Daruden managerilta:
”Panoksestasi pidettiin, seuraava isompi keikka olisi Virossa Otepään Beach Partyssä” Niin yhteistyömme alkoi ja keikkailin Daruden tiimin jäsenenä yökerhoissa ja tapahtumissa hänen suosionsa päivä päivältä kasvaessa räjähdysmäisesti. Pääsin sivusta seuraamaan uuden musiikki-ilmiön syntyä. Myös ulkomailla alettiin hehkuttaa uutta suomalaista musiikkisensaatiota. Lähdimme keikalle Viroon kantosiipialuksella ja satamassa vastassa oli keikkajärjestäjän pikkubussi, joka hurjasteli hervotonta vauhta Otepäähän.

Festivaalialueella meitä odotti tuhannet juhlijat kaatosateessa ilman paitaa kuramäkiä lasketellen aivan kuten Woodstock -festivaaleilla. Keikka-automme upposi kuraan ja hinaajankin köysi katkesi. Viimein paikalle järjestettiin traktori, joka veri meidät lavan taakse, jossa oli jo valmistatumassa sen hetken Viron ykkösyhtye Caarter hopeisine haalareineen ja kaasunaamioineen. Heidän noustessa lavalle yleisö sekosi täysin ja keikka päättyi siihen, kun bändin johtaja hajoitti kalliin syntetisaattorin hakkaamalla sitä vimmatusti lavaa vasten. Jotkut hajottivat kitaroita tai sytyttivät niitä jopa tuleen, mutta nykyaikana kitaran tilalla on syntetisaattori, ajattein huvittuneena.

Daruden setti upposi hyvin virolaisyleisöön ja saapuessamme hotellille huvituimme sen nimestä: Scandic Hotel Karumaja. Aulassa istui muusikko Remu Aaltonen hienossa mustassa nahkatakissaan ja punaisessa kirppispaidassaan lasittunein silmin tuijottaen aulan seinää. Ilmeisesti juhlat olivat kestäneet jo muutaman päivän. 
Aamulla lähdimme lahden yli Helsinkiin, josta kiirehdimme ylinopeutta Villen laulajan Aikakoneen Sanin kanssa kohti Turkua, koska Darudelle oli bookattu keikka Dow'n By The Laituri -kaupunkifestivaaleille.

DARUDE2-normal.jpg
(Ville puikoissa, MC mikissä ja tulisoihdut ilmassa DBTL -kaupunkifestareilla Turussa.)

Keikan jälkeen menimme illastamaan ja Ville ja samassa seurueessa ollut JS16 eivät saaneet rauhaa edes ruokaillessaan tarjoilijoiden metsästäessä nimmareita. Daruden suosio kasvoikin päivä päivältä ja ollessamme Juhannuksena Raumanmeren Juhannuksessa, Darude oli jo illan ehdoton pääesiintyjä hittibiiseillään. Darude puhalti valmentajanpilliin punaisissa lyhyissä hiuksissaan ja sinisessä rennossa hupparissaan samaan aikaan, kun tanssijat pyörivät ympärillä ja hän heitteli satoja nimmarikortteja yleisöön. Kansa sekosi kuulleessaan Sandstormin.

Takahuoneessa tapasin myös erään Villen sukulaisen, joka sanoi liikuttuneena: ”En voi vieläkään uskoa, että Villen levyjä rahdataan Suomesta rekkalasteittain Englantiin” 
Festivaalin järjestäjä Riku Räsänen oli jälleen panostanut takahuonepalveluihin. Ruokaa ja viinaa sai jatkuvasti niin paljon kun vain jaksoi nauttia. Palvelut olivat niin hyvät, että jotkut backstagelta rannalle jäneet wannabe-artistit ja menneen talven julkkikset loikkivat metsän siimeksessä aitojen yli backstage alueelle turvamiesten hätyytellessä heitä pois yhä uudestaan ja uudestaan. Paikalla oli valkoisia tummenetuin lasein varusteltuja limusiineja, joilla pääsi ajalemaaan pitkin Raumaa ja rannassa oli muskelivene, jolla artisteja kyydittiin merelle.

Myöhemmin Seppo "Sedu" Koskinen osti tämän hienon festarin ja pilasi sen koko idean kieltämällä omat juomat ja tehden feativaalialueesta ison aidoitetun ulkoilma-Onnelan pilvissä hipovien juomahintojen saattelemana. Kun hankki Vipin Vipin Vipin Vippikortin, pääsi viimein pyhimpään tapaamaan Pamela Anderssonia. Ennen Vipit ansaittiin ja nyt ne pystyi ostamaan. Ihmiset oli luokiteltu eri vippiryhmiin, jolloin koko festivaalin yhteisöllisyysidea romuttui. Ei ihmekkään, että juhlijat äänestivät jaloillaan.

Vanhan kunnon RMJ:n ja Daruden keikan aikaan myös iso sauna merenrannassa oli käytettävissä ja läksimmekin keikan jälkeen saunomaan. Levy-yhtiön edustaja toi paikalle shappanjaa ja kehystetyn kultalevyn Englannista. 
Saunan lauteilla tapasin Tony ”Viikinki” Halmeen, joka poistuessaan vilautti takamukseensa kirjailtua suurta ”EXIT ONLY” -tatuointiaan. Tony vaikutti rennolta ja iloiselta hepulta ja en tiedä mitä hänelle näiden hyvien aikojen jälkeen tapahtui? Jonkun yhtyeen muusikko istui vieressäni lauteilla vaatteet päällä ympärihumalassa ja hän itki juuri menetettyä rakkauttaan. Kysyin voisinko auttaa, mutta miehen mongerruksesta ei saanut mitään selvää. Hän poistui saunasta huojuvin askelin laiturille ja heitin lisää löylyä. Kun löylyjen jälkeen menin ulos, muusikkoa elvytetttiin laiturilla, koska hän oli hypännyt vaatteet päällä mereen.

Rajuista takahuonetapahumista huolimatta selvisimme Raumalta elossa. Oli vuorossa toinen ulkomaankeikkamme. Darude oli tilattu keikalle Gorskin puistoon Moskovaan suureen musiikkifestivaaliin. En saanut luonnollisesti ottaa lentokoneeseen tulisoihduissa tarvittavaa sytytysnestettä, joten lähetin tapeeni kirjallisesti järjestäjälle. Ja kuten tavallista, faxini oli taas kadonnut jonnekkin ja järjestäjät olivat sormi suussa. Minulle annettiin käyttöön auto sekä vain venäjää puhunut kuski, jonka kanssa lähdimme epätoivoisesti etsimään tarvitsemaani. Kielimuurista johtuen kesti kokonaisen päivän, kunnes sain käsiini oikeanlaista nestettä. Illalla suuntasimme torille, joka oli tupaten täynnä juhlakansaa. Takahuoneessa ja ison lavan sivuilla tilannetta valvoivat sadat miliisit koppalakeissaan. Vedimme Daruden johdolla 45 minuutin show'n ja hitit upposivat hyvin venäläisyleisöön.


Oli mielenkiintoista seurata sivusta kärpäsenä katossa yhden suomalaisen musiikki-ilmiön joitakin tähtihetkiä. Kokemuksen aikana eniten ihmettelin sitä miten päätähti Darudella pää kesti pyörityksessä? Kaiken menestyksen, median, haastattelujen, keikkojen ja kiireen keskellä Ville oli aivan tavallinen vaatimaton maalaisjätkä Hinnerjoelta. Siinä olisi samassa tilanteessa monelta noussut kusi hattuun. Olen monta kertaa huomannut sivusta seuranneena, että varsinkin jos artisti nousee hetkessä pusikosta menestykseen. siinä hulinassa ei välttämättä itse pysy mukana. 

Kun saavuin takaisin Suomeen olin jälleen tyytyväinen siitä, että olin löytänyt omasta mielestäni täysin tuurilla ja sattumalta ammatin jossa pääsin ilmaiseksi seikkailemaan maailman turuilla ja toreilla niin että palatessa kotimaan kamaralle, aina oli takki täynnä uusia kokemuksia. Ja kaiken lisäksi keikoista maksettiin tietenkin myös normaalia keikkapalkkaa. Työni on haasteista ja kiertue-elämästä huolimatta välillä niin hauskaa ja antoisaa, että voisin keikkailla ilmaiseksikin. Älkää kertoko tätä keikkajärjestäjille!

- Juha

P.S: Tuli mieleen vielä yksi erikoinen keikka. Olimme Vappuna esiintymässä Turun Forumin -kauppakeskukseen järjestetyissä bileissä. Daruden setti oli lopuillaan ja esitin viimeisen numeroni; neljä isoa tulipalloa lensi ilmassa musiikin tahdissa. Kun lähdin stagelta pois rappusia pitkin kohti takatiloja, portaiden pari viimeistä askelta liikahtivat paikaltaan niin, että vedin kunnon lipat. Nousin pystyyn mutta, en pystynyt enää kivun johdosta kävelemään. Ensiavussa todettiin, että nilkka todennäköisesti murtunut ja laitetiin siteisiin. Myöhemmin sitten kipsi ja kipittelin kainalosauvoilla kuukauden verran. Lavalla voi siis heitellä vaikka mitä vaarallista moottorisahoista, sapeleihin ja tulisoihtuihin, mutta backstagella ne vaarallisimmat onnettomuudet näköjään tapahtuu.