SPEDEN%20SPELIT-normal.jpg
(nuori jonglööri, Cat Cat Duo; Virpi & Katja Kätkä, Pertti "Spede" Pasanen ja joku ujo Antti -niminen kansanedustaja Speden Spelit -kuvauksissa markka-aikaan vuonna 1999)

Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 25 vuotta ensimmäisestä keikasta 
 ja sen tiimolta mieleeni on tullut muistoja, ihmisiä, tilanteita ja sattumuksia vuosien varrelta, joista parhaimpia kirjoitan tositarinoiden muotoon ja julkaisen täällä blogissa. Päällimmäisenä tunteena keikkakokemuksia muistellessani on ollut kiitollisuus siitä, että on saanut nähdä ja kokea maailmaa monelta eri kantilta. Aikaisemmin julkaisin jo pari juttua ja tässä suorat linkit niihin:


M/S Melody - Painajainen Välimerellä kertoo backstage-elämästä italialaisen varustamon palveluksessa

Tina Turnerin lämppärinä kertoo ihmeellisistä sattumuksista, jotka johtivat ikimuistoiseen tilanteeseen.

Tämän kertainen keikkatarina vie vuosituhannen vaihteeseen, joka oli itselleni ihmeellistä ja jännittävää aikaa: yhden vuoden aikana tein moottorisahojenheiton maailmanennätyksen, voitin Viihdeohjelmien suomenmestaruuskisat, heitin pari sataa omaa keikkaa ja toimin Daruden konserttien tulijonglöörinä Suomessa ja ulkomailla. Välillä itsekkin ihmettelin, että mistä ihmeestä tällainen ihmevuosi putkahti normaalin keikkailun väliin? Kaikki onnistumiset olivat vaatineet vuosikausien treenin ja taustatyön ja nyt vain sattui tuurilla niin, että kaikki työn tulokset tulivat samaan vuoteen.

Keikkatahti oli vuosina 1999-2000 ajoittain niin hektinen, että välillä en muistanut missä sitä piti minäkin päivänä olla? Työt tuli kuitenkin hoidettua mallikkaasti. Speden Spelien aikaan tein kuitenkin kalenterini kanssa ison kämmin ja tässä tarina siitä...

MTV 3:n Studiot, Pasila 1999


Speden Spelit

Spede Yhtiöstä soitettiin: ”Haluaistko tulla Speden Speleihin kilpailemaan?” Suostuin innoissani, koska olin suuri Speden ihailija. Nauhoitukset sovittiin kuukauden päähän. Samalla päätin, että haluan jonglöörinä voittaa Speden hänen paraatilajissaan, johon Spede viimeisenä kutsui kaikki kilpailijat nöyryyttetäväksi: laite jossa näppäillään sormilla valonäppäimiä. Löysin samanlaisen valo- ja muistipelin Kirkkonummen Teboililta ja treenasin pari viikkoa maanisesti tunkien laitteeseen kaikki kolikkoni.

Jossakin vaiheessa keikkatahti jälleen kiristyi ja lähdin esiintymään tulijonglöörinä Ville ”Darude” Virtasen Sandstorm -levyn julkistamistilaisuuteen Helsingin Kaivohuoneelle, Keikan jälkeen takahuoneessa alkoi levy-yhtiön ja keikkamyyjän rahoittamat villit alkoholipitoiset jatkojuhlat ja lopulta päädyimme isolla porukalla Sokos Hotelli Pasilaan tyhjentämään jonkun hotellihuoneen minibaaria.

Joskus rankassa kiertue-elämässä tulee sellaisia vaiheita, että matkataan hotellihuoneesta hotellihuoneeseen niin, että välttämättä aina ei edes tiedä missä kaupungissa sitä ollaan ja hotellihuoneet ja keikat menevät mielessä sekaisin varsinkin jos niitä on satoja vuodessa. Kerran olin keikalla Tampereella, jolloin menin hakemaan hotellin vastaanotosta Turun karttaa.

Oli jo aamu ja jossakin vaiheessa kysyinkin juhlahumun keskellä yhdeltä tanssitytöltä: ”Kenen hotellihuoneessa nää jatkot oikeen on?” Tyttö katsoi minua kummissaan, kunnes huudahti: ”Tämä on sinun oma hotellihuoneesi. Olet tainnut unohtaa; sen on järjestänyt MTV3, koska sinulla alkaa Speden Spelien nauhoitukset kahden tunnin kuluttua!” ”Nauhoitukset” vastasin kauhuissani, kunnes sain kakistettua: ”Perkele onko ne tänään, kun luulin että vasta viikon päästä. Luulin, että tämä oli joku eri keikka huomenna illalla” 


Kaivoin vielä esiin kalenterini, koska en uskonut tytön höpinöitä. Siellä se luki: ”Nauhoitukset klo 09:00 MTV3:n studioilla” Ei saatana mitä nyt teen, mietin paniikissa. Olin varmasti vähintään puolentoista promillen kännissä. Olin kuitenkin hiukan helpottunut siitä, että normaalisti humalatilat eivät vaikuttaneet suurissa määrin ulkoiseen habtukseeni (en räyhännyt, huutanut tai huojunut) ja osasin näytellä selvää. Lähdin kuitenkin ensimmäisenä aamusaunaan ja otin kuumien löylyjen jälkeen jääkylmiä suihkuja, jotta selviäisin. Sitten painuin hotellin aamiaiselle, jossa heitin huiviini vähintään kymmenen kuppia kahvia, jotta pysyisin hereillä koko päivän kestävien nauhoituksien ajan. Tuoremehua, energiajuomaa. poskille läpsimistä, tomisikohan...

Tasan yhdeksältä ilmottauduin portilla jännityneenä saunan jäkihiet otsallani valuen ja minut ohjattiin studioille. Alkupalaverin jälkeen otin Speden sivuun ja sanoin: ”Pakko tunnustaa jo näin alussa. Meillä vähän eiliset juhlat venähti ja olen vielä tuiterissa” Spede mietti vähän aikaa, kunnes vastasi: ”Ei mitään hätää Juha, tämä ei ole mikään hajutelevisio”


Maskeeraaja lisäksi onnistui ja sai minusta ihmisen näköisen. Kuvaukset alkoivatkin ja Spelailun lomassa esittelin myös taitojani; heittelin palloja, keiloja ja pyörittelin yhdeksää rengasta samanaikaisesi. Huomasin, että todennäköisesti humalatilani johdosta kaikki lajit toimivat kuin tanssi samalla tapaa kuin biljardissa pallot menevät helpommin pussiin parin ison tuopin jälkeen. Esiintymiskokemukseni johdosta pystyin kuitenkin skarppaamaan niin, että kukaan ei huomannut kilpailujen yhteydessä jo laskuvaiheessa ollutta humalatilaani. 

E
sitin Speden kanssa myös yhteisesityksen ns. takkitempussa, jossa Spede toimi jonglöörinä niin, että takista tulivat kuitenkin omat käteni. Spede oli ylivoimaisesti paras ja luontaisin avustaja, joka koskaan on takissa esiintynyt. Lisäksi kahdeksan tunnin kuvaussession aikana huomasin hyvin selvästi, että olin tekemisissä neron kanssa.

Koomista muissa kilpailijoissa oli lähinnä se, että kansanedustaja oli niin ujo, että ei uskaltanut juuri sanoa mitään. Cat Cat Duo sen sijaan oli Spelaamisen sijasta eniten kiinnostunut meikeistään, kun he lähes maanisesti meikkasivat itseään ja puuteroivat jokaisella pienelläkin kymmenen sekunnin kuvaustauolla. Tärkeintä ei ollutkaan mitä tehdään vaan miltä näytetään. Mitä muut minusta ajattelevat? tytöt ehkä miettivät. Minä sen sijaan lähinnä yritin väsymystilani johdosta pysyä edes jotenkuten pystyssä.

Loppujenlopuksi onnistuin tavoitteessani. Näppäilin ensin Speden paraatilajissa tulokseksi yli 120 ja lopetin virheeseen keskittymiskykyni herpaantuessa Speden välikommenttiin. Sääntöjen mukaan suorituksen aikana ei kuitenkaan saanut häiritä. Spede otti haasteen vastaan haudanvakavasti ja hänen ylittäessä 110 näppäystä tokaisin hiljaisella äänellä: ”Niin oliko se niin, että tässä pelissä ei saanut häiritä?” Tähän tilttasi Speden suoritus ja hän siirtyi hammasta purren röökikoppiin, jossa poltti kaksi tupakkaa putkeen tuimana imien ja tyhjyyteen tuijottaen. Spede otti omat Spelinsä tosissaan.

Muut Spelini menivät lisäksi putkeen, koska ne olivat kuin tehty jonglööriä varten. Kaulavanteen pyörityksessä taisin tehdä uuden ennätyksen vaikka oksennus oli yllättääkkin ja kuvausien lopuksi Spede sanoi: "Otatko voittorahasi 18 000 markkaa tilille vai suoraan käteen?" "Suoraan käteen tietysti" vastasin, johon Spede: "Selvä, seuraa minua". Kipusimme portaat ylös Spede Yhtiöt Oy:n toimistoon, jossa sihteeri pyysi allekirjotuksen kuttiin, avasi kassakaapin ja laski setelit käteeni yksitellen. Mieleeeni tuli Uuno Turhapuro vuoristoneuvos Tuuran konttorissa. Hyvä keikkapalkka humalaiselta, ajattelin ja suunnistin kotiini nukumaan.

Bileistä ja taustatilanteesta huolimatta itse pääasia eli televisiohjelman teko ja sen ulostulo onnistui loistavasti. Työt tuli tehtyä mallikkaasti ja sain liikaakin näkyvyyttä, jolloin keikkakalenteri täyttyi entisestään.

Speden Spelit olikin siten ainoa kerta, kun olen esiintynyt alkoholin vaikutuksen alaisena, koska jonglööri tarvitsee eniten nimenomaan koordinaatiokykyä varsinkin jos ilmassa lentää täysinäinen kaljatuoppi tai käyvä moottorisaha. Ja tämäkin virhearvio johtui omasta mokasta ja muistamattomuudesta. Olen laskenut, että kaksi pientä pulloa keskiolutta ennen keikkaa ei haittaa koordinaatioon (päinvastoin saattaa tehdä vain hyvää), mutta kolmas pullo on jo liikaa. Tämä seikka onkin toiminut hyvin keikoilla työturvallisuutenani estäen ja suojaten kiertelevän taiteilijan ammatin varjopuolista, joita olen itse nähnyt ja lukenut mm. monen muusikon kohdalla. Keikan jälkeen voi tietenkin ottaa, mutta keikkaa edeltävänä iltana ja ennen keikkaa en normaalitilanteessa koskaan käytä alkoholia.

Spelien jälkeen eniten ahdisti se, että seuraavan kahden viikon ajan vieraillessani R-kioskilla joutuisin tuijottelemaan omaa pärstääni Veikkauksen Speden Spelit julisteessa. Siksi otinkin voittorahat kouraani ja suunnistin tyttöystäväni kanssa Kyprokselle virkistylomalle pakoon. Kaverini nauhoitti koko kahden viikon hässäkän VHS -nauhalle, joka on jossakin varastojeni uumenissa. Nyt sessiosta on sen verran aikaa, että uskailtaisi sen ehkä jopa katsoa.

Suuren persoonan ja koomikon Pertti "Spede" Pasasen muistoa kunnioittaen.

 

Juha Kurvinen

P.S. Tässä keikkatarina tällä kertaa. Tarkotuksena on julkaista viikon välein uusi keikkastoori niin kauan, kun tarinaa riittää (tavoitteena yhteensä ainakin kymmenen tarinaa). Ensi viikolla jälleen uudet kujeet jos sanainen arkkuni aukeaa...