75093.jpg

4.4.2006:

Lauantain keikan yleisö Turun Klubilla oli ehkä paras
koskaan ikinä missään milloinkaan 16 vuoden keikkailun aikana! Kaikki osatekijät ja taivaan merkit olivat lauantai-iltana kohdallaan. Klubin loistava äänentoistotekniikka ja kuin jonglöörille tehdyt taka- ja sivuvalot käytössä, ammattitason teknikot, joille ei tarvitse rautalangasta vääntää, lämppäribändi villitsemässä yleisöä ja mikä tärkeintä: aivan mahtava yleisö!

Hyökkäsin lavalle juonnon saattelemana noin klo 00:00, joka osoittautuikin erittäin hyväksi ajankohdaksi tälle illalle, koska porukka ei ollut vielä liian kännissä ja toisaalta tunnelma ei myöskään ollut kuin hautajaisissa. Jotenkin sain porukan heti alusta täysin haltuun enkä menettänyt otetta missään vaiheessa vaan hallittu nousujohteinen esitys päättyi kliimaksiin, jossa STIHL 020T -sai kyytiä ja tällä kertaa vielä niin, että se lensi pitempään, korkeammalle ja näyttävämmin.

Kaikki show'n komiikka- ja puheosiot menivät putkeen ja välillä tuntui, että oli aivan sama mitä sanoin ja porukka nauroi hysteerisenä. Taito-osuuksissa ei yhtään mokaa kuten normaalisti ja teknikot hoitivat show -musiikit mallikkaasti. Naisavustaja "takkitempussa" oli ehkä paras tähän mennessä ja se on jo ihme, koska avustajia on ollut yli tuhat;) Oluttempun päätteeksi nostin tuopin yleisöä kohti ja sanoin: scheers! Ja koko porukka teki saman, nostivat lasinsa ylös ja huusivat: Scheers!

Keikkaa oli poikkeuksellinen myös siksi, koska hyvissä ajoin ennen lavalle astumista kiinnitin tallentavan Polarin RS200 -juoksutietokoneen ja sykemittarin rintaan. Tarkoituksena oli selvittää, mikä on yhden keikan kalorikulutus ja miten sykkeet nousee ennen esiintymistä ja keikan aikana. Yllätys: 1 minuutti ennen lavalle astumista seisoin vain paikallani ja leposyke oli 131!

Sykkeen nousut ovat hyvä asia, koska se lisää adrenaliinia ja ilman pientä ja hallittua jännitystä esityksestä tulisi laimea. Jotenkin tunnen, että sykkeiden noustessa ennen keikkaa voin unohtaa kaikki käsikirjoitukset, kaikki suunnitelmat ja valmistelut. Voin ottaa rennosti, koska tiedän, että sykkeen hallittu nousu tekee tulevasta esiintymisestä täysin automatisoidun ja välillä jopa kauko-ohjatun tapahtuman. Sitä kutsutaan esiintyjien piirissä FLOW -tilaksi. Lavalla ikään kuin päästää irti, ei tee sekunnilleen suunnitellusti vaan antaa mennä.

Onnistuneen FLOW -kokemuksen tunnistaa parhaiten siitä, että keikan jälkeen ei muista välttämättä mitään koko keikasta tai jos muistaa niin pieninä välähdyksinä. Sitä voi vaan seistä stagella ja ikään kuin "katsoa" itseään ja ihmetellä itsestään liikkuvaa kehoa, käsiä ja jopa ajatuksia.

Vuosien varrella olen kehittänyt tekniikan, jonka avulla nykyään pääsen lähes aina flow -tilaan: ennen keikkaa ajattelen, että tämä veto on elämäni ensimmäinen, ainoa ja viimeinen esitys ikinä koskaan! Siksi se pitää vetää täysillä ja tarjotata yleisölle ikimuistoinen kokemus. Ajattelen niin, että olen harjoitellut 20 vuotta vain tätä yhtä puolituntista varten ja kaikki vuosien varrella treenattu taide ja taito on ollut vankina sisälläni ja nyt se ensimmäistä kertaa "räjähtää" ulos. Ja toimii...

Toimi myös illan nuorella ja dynaamisella bändillä, koska kertoivat olleensa flow -tilassa koko keikan ajan. Katseselin settiä ja näin seuraavan Suomalaisen bändin ulkomailla. Bäkkärillä lupasin tehdä jotakin hullua elleivät ole vuoden päästä ulkomailla. Ja listasijoituksia on alkanut jo sadella. Toistaiseksi Suomesta, mutta kohta heistä kuullaan...

Tässä keikan syketiedot:

Keikka-aika: 22:42
Keskisyke: 162
(85% maksimisykkeestä)
Korkein syke: 183
(96% maksimisykkeestä)
Kalorikulutus: 359 kcal
Vertailun vuoksi, jos juoksen saman ajan on keskisyke noin 135 ja korkein syke esim. nousuissa ja kiihdytyksissä noin 154.

Tällaisten keikkojen jälkeen voisi hyvin mielin laittaa pillit, sahat ja systeemit pussiin, lopettaa riekkuminen ja siirtyä ansaitulle taiteilijaeläkkeelle muistellen viimeisen keikan tunnelmaa.

Mutta ei. Ei vielä. Se on esiintyjällä nimittäin niin, että yhden keikan energialla ja fiiliksellä elää noin viikon, jonka jälkeen uusi sykli alkaa kertyä, uusi energia alkaa kerääntyä. Ja jos se ei pääse purkautumaan, sen olon ja fiiliksen tietää vain toinen esiintyjä. Monet turvautuvatkin olon tullessa alkoholiin...

Vielä on vähintään 30-50 vuotta tehokasta peliaikaa jäljellä ja touhu on sen verran haastavaa, palkitsevaa ja mukavaa, että olen päättänyt lopettaa päätyöni esiintyjänä noin vuonna 2036 - 2056.

Päivitän jälleen kun esiintymis- ja keikka-asiaa eli pian...



t Juha
www.juhakurvinen.com