Aamuvirkku-normal.jpg

Tässä viimepäivinä on muutaman tutun kanssa väännetty oikein urakalla kättä aamu- ja iltavirkun ihmisen näkemyseroista lähes riidaksi saakka. Tunnen paljon ihmisiä, jotka elävät ja tekevät töitään öisin (esim. kirjailijoita, taiteiljoita, baarimikkoja, muusikoita, lääkäreitä, postinkantajia, yöhoitajia, rekkakuskeja jne) ja monet heistä ovat onnellisia elämässään ja työssään.

Tieteen Kuvalehdessä julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa todettiin, että noin 25% maapallon väestöstä on ilta- ja yöihmisiä. Silti monet aamuvirkut ihmiset eivät tätä voi käsittää ja syyttävät yöihmisiä jopa laiskoiksi, koska he eivät herää aamuisin ja tee töitään päivällä kuten "kunnolliset ihmiset". Lisäksi jotkut ihmettelevät oikeen ääneen, että "Miten ihmeessä jaksat?" "Yöllä hereillä?" ja juuri juttelin erään yöhoitajan kanssa tästä jaksamisesta ja hän sanoi: "Jaksan mainiosti, lähinnä ihmettelen miten aamuvirkut jaksavat nousta joka aamu töihin?". Lisäksi häneltä usein kysytään: "Miten saat vapaapäivänä muutettua rytmit normaaleiksi?" johon hän aina vastaa: "Miksi haluaisin vapaalla herätä aikaisin väsyneenä?"

Tässä postauksessa yritän hiukan valoittaa omaa taiteellista työrytmiäni kertomalla miten homma menee esimerkiksi Helsinkiin suuntautuvalla peruskeikalla, onhan blogin tarkoitus kuvata keikkakokemuksia. Itselleni yörytmissä eläminen ei ole ollenkaan ongelma, koska olen ollut yöihminen lapsesta saakka. Jos jostakin kumman syystä joudun olemaan päivisin hereillä, olen lähinnä koomassa ja kuin elävä muumio ja aivoni heräävät vasta kun aurinko laskee. Normaalina "työpäivänä" herään iltapäivästä mahdollisimman myöhään ilman herätyskelloa silloin kun silmät aukeavat noin 13-14 aikaan. Tämän jälkeen pakkaan keikkakamani laukkuihin, silitän esiintymispaidan, käyn läpi illan käsikirjoitusta jne. Noin klo 15 aikaan lähdetään teknikon kanssa kohti Helsinkiä, pitäähän keikkapaikalla olla ennen yleisön saapumista. Juhlatilaan saavumme tuntia ennen yleisöä tekemään tarvittavaa soundchekkiä. Jos juhlatilassa ei ole äänentoistoa, teknikko asentaa sen tässä vaiheessa.

Äänitsekkien jälkeen yleisö tulee paikalle klo 18, on tervetulopuheet, alkuruoka, pääruoka ja kahvit konjakilla. Yllätyspuheita... Kello on tässä vaiheessa yleensä 21 ja oma show'ni alkaa tilaisuudesta riippuen klo 22-01 välisenä aikana. Teen keikan, jonka jälkeen pyyhin hikeä ja pakkaan tunnin keikkarekvisiittaa takaisin omille paikoilleen. Kun juhlapaikalla tehtävä työ on päättynyt on kello 24-03. Sitten alkaa muut työt, pitäähän keikkapaikalta päästä takaisin kotiinkin. Ennen kotiinpääsyä teknikko joutuu odottamaan yleisön poistumista, pitäähän äänentoistotekniikka purkaa ja ottaa mukaan. Koska esiintyjille ei yleensä ole järkätty tähän kellonaikaan ruokaa (pyynnöistä huolimatta) suuntaamme lähimmälle ABC:lle tai vastaavalle syömään. Sitten matka jatkuu kohti kotia ja Turussa olen aamuyöstä tai aamulla noin klo 5-6. Mutta en heti tietenkään mene nukkumaan. Kuka tavallisessa rytmissäkään elävä menisi heti töiden jälkeen maate? Veressä jyllää keikan jälkeen saatu adrenaliini varsinkin moottorisahaesityksen jälkeen, joten rauhoittumiseen kuluu pari tuntia. Niimpä menen nukkumaan 07-09 aikaan riippuen tilanteesta.

Jos siis noudattaisin aamuvirkkujen markkinoimaa rytmiä ja yhteiskunnan normeja, ja heräisin aamulla aikaisin, en saisi nukkua koskaan. Ja toisaalta myös jos kävisi niin, että edellisenä iltana ei olisi keikkaa ja menisin ajoissa nukkumaan ja heräisin aamulla 7 aikaan, mitä luulette; kuinka väsynyt olisin yöllä 24 aikaan, jolloin minun pitäisi olla pirteimmilläni koordinaatiota ja äärimmäistä tarkkaavaisuutta vaativissa työtehtävissä mm.heittelemässä moottorisahoja? Mitä myöhempään siis herään, sitä parempi show.

Äskeisessä esimerkissä työaikaa tuli yhdestä keikasta 18 tuntia ja silti monet sanovat, että ompa helppo duuni, kun olet vain puoli tuntia estradilla. Jotenkin ihmiset kai ajattelevat, että esiintyjä ja rekvisiitta pongahtavat keikkapaikalle ihan itsestään ja mitään taustatyötä ei tarvita. Tämä esimerkki koskee lähialueiden keikkoja ja kun lähdetään pitemmälle, silloin tarvitaan hotellimajoitusta ja työaika matkustuksineen, valmisteluineen ja kaikkineen päivineen on 2-3 vuorokautta yhteen menoon, ja ulkomailla jopa viikon.

Näin tämä on mennyt ja itse nautin illalla ja yöllä työskentelystä. Itselleni yöllä eläminen ja yöllä töitä tekeminen ei ole oma tietoinen valinta. Ihmiset vain sattuvat juhlimaan öisin ja satun esiintymään ammatikseni juhlissa. Lisäksi uusimpien tutkimuksien mukaan yöihmisyys on geneettistä, se kulkee suvussa. Isoäitini sanoikin, että kaikki suvun miehet mitä hän muistaa, ovat olleet yöihmisiä. Epäilen myös, että yöllä eläminen liittyy taiteellisuuteen ja boheemiin elämäntapaan. Sanoihan edesmennyt runoilija Tommy Tabermankin, että ennen kello kahta yöllä ei tule sanaakaan.

Päivittelen taas mielenkiintoisia keikkakokemuksia, kun aihetta on.

t Juha
www.juhakurvinen.com