Kevät ja kesä on ollut aktiivista keikkailun aikaa ja tässä postauksessa valoitan muutamien mieleen jääneiden keikkojen tunnelmia.

Kevät alkoi mielenkiintoisella keikalla, kun minut ennen kirjanjulkkareita kutsuttiin haastateltavaksi sekä esiintymään YLE:n Aamu-TV:n suoraan lähetykseen. Aluksi yritin sinnitellä vastaan ja kieltäydyin esittämästä temppua ja keskittyisin itse haastatteluun, koska yöihmiselle aamulla teknisesti vaikean jonglööritempun esittäminen suorassa lähetyksessä olisi riskialtista. Tuotantotiimi kuitenkin sinnitteli vastaan ja lopulta lupauduin haastattelun lopuksi esittämään suomalaisen oluttuoppitempun. Sekin olisi riskialtista haastettelun kannalta, koska koko kysymystentulvan ajan joutuisi keskittymään tulevaan koitokseen (en pysty kylmiltään vetämään mitään vaan juttu tarvitsee tietynlaisen latauksen).

Parintunnin yöunien jälkeen heräsin neljältä aamuyöstä, pitihän keikkaa valmistella ja matkustaa Turusta Pasilan studioille. Tulin paikalle noin tuntia ennen h-hetkeä ja tapasin paikalta toisen aamun vieraan Pirkka-Pekka Peteliuksen. Paineita lisäsi se, että minut oli merkitty päävieraaksi, koska Pohjois-Korea aiheena oli ollut koko kevään kansainvälinen ykkösuutinen; olihan Koreoiden niemimaalla keväällä lähes sotatila. Oloani ei helpottanut yhtään tieto siitä, että lähetyksellä oli yli 300 000 katsojaa! Parin tunnin yöunilla aamukeikka koomassa suorassa TV-lähetyksessä = jonglöörin painajainen :D

Tässä lopputulos:

http://areena.yle.fi/tv/1863692

Kaljatempussa tuoppi vähän kallistui ja olutta läikähti yli mikä oli hyvä juttu, koska monet väittävät kivenkovaan, että käytän tempussani liimaa, siimaa tai magneetteja :D Oikesti temppu perustuu vuosikauien treeniin sekä keskipaikoisvoimaan. Tuoppi sekä puuvanne ovat aitoja ilman mitään vilunkipeliä.

KIRJANJULKKARIT

22.3.2013 vietettiin esikoiskirjani Sirkus Pjongjang - Keikka Pohjois-Koreaan julkkareita Nightclub Vegasissa Turussa. Tupa tuli täyteen ja jotakin illan menosta kertoo se, että joimme 65 pulloa kuohuvaa. Tervetulomaljojen jälkeen vedin lyhyen kiitospuheen, jonka jälkeen Petri ”Coolpool” Kuosmanen haastatteli kirjan tapahtumista. Sitten kaikkien yllätykseksi Pohjois-Koreassa avustajanani ollut Niina Toivola kantoi estradille moottorisahakotelon, jolloin alkoi yllätysshow; esitin suomalaisen oluttuoppitempun sekä moottorisaha show'n. Sitten estradille säntäsi Viihdehjelmien suomenmestari vuosimallia 1998; taikuri Jarmo Luttinen, joka esitti koomisen taikahjelmistonsa. Luttisen jälkeen estradin valloitti roisia huumoria esittänyt stand up -koomikko JP Kangas, jonka jutut saivat vatsalihakset solmuun. Kangas on Viihdehjelmien suomenmestari vuosimallia 2008, joten estradilla oli yhteensä kolme Viihdeohjelmien suomenmestaria; itse sain pokaalin vuonna 2000. Estradi show'n jälkeen Backstage -baarissa alkoi illan toinen osuus, jossa esiintyivät mm. kitaristi Erkka Makkonen, Petri Kuosmanen ja Juha Salonen sekä laulaja Elina Nironen säestäjänään Olli Rindell.

Kirjanjulkkareiden jälkeen tuli haastattelupyyntöjä kymmeniltä eri lehdiltä ja radioasemilta, ja ravasinkin pari viikkoa putkeen haastattelusta toiseen. Tässä yksi haastatteluista: http://yle.fi/uutiset/pohjois-korean_koreudella_on_karu_kaantopuoli/6539515

Oli hienoa, että esikoinen sai niin paljon huomiota ja julkkareiden jälkeen aloin saamaan positiivista palautetta toimittajilta ja lukijoilta. Tällä hetkellä ensi painos 1500 kpl on loppuunmyyty ja käännösoikeuksista ollaan kiinnostuneita mm. Etelä-Koreassa. Aika näyttää. Nyt syyskauden alkaessa erityisesti kiinnostaa kirjallisuusalan myyntipiikit: isänpäivä ja joulu. Saa nähdä kipuaako opus listoille?

TOTUUDEN TORVET TV-SHOW

Jo alkuvuodesta oltiin yhteydessä Totuuden Torvet -nimisen TV-show'n tuotantotiimistä. Tarvittiin moottorisahaesitystä ja lupauduin keikalle. Keikka oli siitä mielenkiintoinen, että se oli räätälöity ja tarkkaan sovittu, ja treenattu jo kuukausia aikasemmin. AC/DC:n Big Gun -esiintymisbiisitäni tehtiin muokattu tarkalleen minuutin kestävä setti ja minun tulisi harjoitella uusi tasan minuutin kestävä koreografia. Omaan osuuteeni piti olla aikaa vielä 45 minuuttia, joten polttelin savuketta rennosti studion ulkopuolella, kunnes studioemäntä juoksi hätääntyneenä: ”Nyt on sun vuoro” Minä siihen: ”Ehdinkö polttaa sentään tupakan loppuun?” ”Et, nyt on mentävä. Kaikki odottaa!” Kässäriä oli ilmeiseti muutettu. Stumppasin röökin ja kävelin suoraan sisään ja estradille, jossa kaikki oli jo valmiina. Siitä sitten lähti heti show käyntiin. Elämäni eka keikka täysin kylmiltään ilman lämmittelyä ja visualisointia.

Saatii kuitenkin ykkösellä purkkiin ja kohtahan tuo tulee töllöstäkin: Totuuden Torvet alkaa syyskuussa. Panelisteina toimivat Aku Hirviniemi, Krista Kosonen, Riku Nieminen. Omassa jaksossani kilpailijoina toimivat nyrkkeilijä Eva Wahlstöm sekä ex-nyrkkeilijä Amin Asikainen. Jaksossamme tullaankin näkemään peräti kaksi Kirkkonummen omaa poikaa. Jaksomme kuvattiin ensimmäisen päivän ensimmäisenä, mutta en tiedä milloin oma settini tulee ulos? Pitääkin seurata silmä herkkänä TV-mainontaa...

KUMMIT GOLF

Olen vuosia ollut mukana keikkailemassa hyväntekeväisyysperiaatteella Lastenklikikoiden Kummit ry:n tilaisuuksissa. Päällimmäisenä tulevat mieleen Kummikeskiviikot sairailen lasten luona, Hotelli Kämpin Kuusigaala sekä erilaiset tapahtumat. Nyt tieni vei Kummit Golf -tapahtumaan Hämeenlinnann Vanajanlinnaan. Päivän ideana oli, että Kummit pelasivat golfia aamusta iltapäivään ja klo 15 olisi ruokailu sekä sen päätteeksi yllätysshow. Juhlatilassa ei ollut ollenkaan äänentoistoa, joten otin sen yhteistyökumppanini ja ääniteknikkoni kautta. Tulimmekin juhlatilaan tuntia ennen h-hetkeä pystyttämään tekniikkaa ja tekemään äänitsekin, pitihän langaton headset ja Mini Disk -dekki tsekata ennen vetoa. Toimintaa henpotti huomattavasti se, että mukanani oli ääniteknikko, joka on ollut useilla keikoilla mukana, joten homma sujui vanhalla rutiinilla ja asioita ei tarvinnut selittää erikseen.

Saimme bäkkäriksemme juhlatilan viereisen kaksikerroksisen saunallisen sviitin, jossa pääsin lämmittelemään, vaihtamaan esiintymispukua päälle sekä tsekkaamaan välinetelinettä kuntoon. Tsekkaisn välineet kuntoon ja noin puoli tuntia ennen varsinaista keikkaa aloitin visuuaalisen treenin; treenasin show'n vaiheita ja kässäriä läpi. Sivusilmällä kävin katsomassa saapuvaa yleisöä; niin paljon julkkiksia ja tunnettuja henkilöitä, että pasmat menivät hetkeksi sekaisin. Juhlasalissa vilahti ainakin Mikko Leppilampi, Riki Sorsa, Tony Montana, Tommi Läntinen...  tuttuja naamoja oli niin paljon, että naamat ja nimet menivät sekaisin; tv-uutistenlukijoista, näyttelijöihin, juontajiin, malleihin ja muusikoihin.

Aloitin show'n ajallaan ja heti alusta alkaen julkkisyleisö oli poikkeuksellisen vastaanottavaisella päällä; ehkä heillä oli takanaan ratkiriemukas päivä viheriöllä. Tein 25 minuutin vauhdikkaan setin, jonka jälkeen moni huusi, että halusi testata taitojani viheriöllä. Empä ole koskaan golfia vielä kokeillut, mutta olisi hauska joskus testata, että onko jonglöörin taidoista mitään hyötyä golfmaila kädessä? Kaikinpuolin mainio keikka, jonka jälkeen otimme muutaman valokuvan muistoksi. Yleisö poistui pikkuhiljaa keikan jälkeen, jonka jälkeen pakkasimme tavaroitamme ja äänentoistoa tunnin. Ennen lähtöämme kävimme vielä tsekkaamssa huikean Vanajanlinnan päärakennuksen ja sen hienot juhlasalit. Pieni kierros toi mieleeni lukuisia muistoja erilaisista häistä, yritys- ja yksityistilaisuuksista, joissa olen ollut Vanajanlinnassa keikalla. Linna kokonaisuutena ja sen ympäristö järvineen kaikkineen on sen verran tunnelmallinen, että monet valitsevat sen juhlapaikakseen. Oli jälleen hieno kokemus tehdä hyväntekeväisyystyötä. Kummit Golfin aikana kerättiin taas tukku rahaa lapsipotilaiden hyväksi. 

BAARIKEIKKA 40-VUOTISSYNTTÄREILLÄ

Suurien ja erikoisten keikkojen lisäksi välillä on mieltä virkistävää tehdä pieniä ja intiimejäkin keikkoja, joissa esiintyjä pääsee lähemmäksi yleisöä. Tälläinen tilaisuus minulle tajoutui, kun tuttuni pyysi minut esiintymään 40-vuotissynttäreille Turun Tinatuoppiin. Jo ennen showta baari oli tupaten täynnä kovaäänisesti melskaavaa pubiväkeä, joten show'n aloittaminen ja sen tyyli astuisi suurempaan rooliin: Miten saada yleisön huomio? Aloitin keikkani ja porukka pikkuhiljaa rauhoittui ja alkoi seuraamaan ohjelmaa. Vetäisin puolen tunnin peruskeikan, jonka aikana ilmassa lentivät mm. pallot, keilat, täysinäinen oluttuoppi, omenat ja sapelit huumoria unohtamatta. Moottorisahaa ei tällä keikalla nähty, koska tämä oli elämäni ensimmäinen keikka, jossa ravintolan omistaja on kieletänyt minua sitä esittämästä vedoten vähäiseen tilaan. Ammattikokemuksesta kuitenkin tiesin, että tilaa oli tarpeeksi, mutta kielto oli ehdoton. Ehkä ravintolan omistaja itse pelkäsi moottorisahoja niin paljon? Oli kuitenkin ilo huomata, että pystyn vetämään täysipainoisen onnistuneen setin myös ilman moottorisaha show'ta sitä silmälläpitäen, että joskus tulevaisuudessa joutuisin sahaesityksestä luopumaan: 80-vuotiaana, kun voimat on loppu ;)

MESSUKEIKKA YLIVIESKASSA

Vuosien varrella metsäyhtiöt ovat olleet yksi suurimmista asiakkaistani liittyhän päävälineeni moottorisaha niin läheisesti metsään. Metsämessuja on tullut kierrettyä ympäri Suomen ja sen lisäksi on ollut keikkoja Suomen suurimmilla messuilla FARMARI -maatalousnäyttelyssä Mikkelissä. Nyt suuntana oli Metsä Groupin järjestämät Metsämessut Ylivieskassa. Ylivieskaan on sen verran pitkä ajomatka, että päätimme ääniteknikkoni kanssa lähteä liikenteeseen jo edellisenä päivänä, jolloin heräisimme pirteinä aamulla soundchekkiin.

Messukeikat ovat monesti yöihmiselle haastavia, koska kaikki toiminta alkaa aikaisin aamusta. Selvisimme kuitenkin elossa soundchekkiin ja vesisadekkin loppui juuri sovitusti ennen klo 12 näytöstä. Lava oli kuitenkin niin litimärkä, että vedin finaalin eli moottorisaha show'n lavan alhaalla asfaltilla. Porukkaa tuli kivasti paikalle ja koska olimme ulkona esitin erikoisuutena koomisen tulishow'n yleisöavustajan kanssa, joka aina uppoaa hyvin yleisöön. Ensimmäisen näytöksen jälkeen alkoi jälleen sade, joka kuin ihmeen kaupalla loppui minuuttia ennen toista klo 14 näytöstä. Olin jo menossa sanomaan tilaajalle esityksen peruuntumisesta tai siirtämisestä, mutta pääsinkin tositoimiin. Tokassa showssa tunnustelin yleisöä ja muutinkin kokonaan alun kässäriä: en vetänytkään alkuvitsien jälkeen suoraan musaohjelmaan vaan jakoin huumorilinjalla. Se toimikin paremmin ylivieskalaisyleisölle ja sellainen tuntuma oli itselläkin ennen keikkaa. Teen usein näitä muutoksia ja hiomisia. MiniDiskissä on lähes 30 eri kappaletta ja saatan kertoa ääniteknikolle viime hetken muutokset juuri ennen h-hetkeä. Usein mutu-tuntuma osuukin kohdalleen kuten tässä tapauksessa. Keikan jälkeen keräsimme kimpsumme ja kapsumme, ja ajoimme takaisin Turkuun.

FESTARIKEIKKAILUA

Kesään kuuluu festarit ja festarikeikat, jotka ovat mukava lisä keikkojen lomaan. Tieni vei mm. Auran Olutfestivaaleille kahdeksi päiväksi esiintymään. Ensimmäisenä päivänä yllätti suuri yleisökato, mutta toisena iltana porukkaa tuli mukavasti paikalle. Festarikeikat ovat monesti myös haastavia monestakin syystä. Porukka on ensinnäkin sillä fiiliksellä, että he ovat tulleet kuuntelemaan pelkkää musiikkia, jolloin joku estradiviihdetaiteilija toikkaroimassa lavalla ei oikein uppoa. Toinen onglma on se, että porukka on yleensä täysin lärvit, joten ohjelman seuraaminen itsessään on jo hankalaa. Kolmas ongelma on se, että lähes keikilla festarikeikoilla lavan edessä on suuret barrikadiaidat, jolloin et saa yleisöavustajaa estradille tuosta noin vaan vaan hänen tulisi puikkelehtia aitojen yli tai kiertää kilometri bäkkärin kautta. Jää siis hyvää materiaalia esittämättä. Festarikeikoilla tarviaankin toisenlaista kässäriä ja ohjelmajärjestystä kuin tavallisilla firmankekkereillä. Teinkin kässärini ajatuksella: kaikki turha minimiin, lässytys pois ja musiikki täysille. Pläänini toimikin hyvin varsinkin lauantain osalta ja festarikansa pomppi innoissaan AC/DC:n soidessa ja sahan lentäessä.

Toinen tämän kesän mieleentuleva festarikeikkani oli elämäni pisin kotimaan keikkamatka Kuusamoon Weijon Westivaaleille. Kuusamoon on niin pitkä matka, että vaati hiukan etukäteissuunnittelua; miten sinne kannattaa mennä? Lentokone olisi kätevin, mutta turvallisuussyiden takia en saa ottaa moottorisahaa mukaan edes lastiruumaan vaikka bensa- ja öljytankki olisivat tyhjät ja puhdistettu. Syy johtuu siitä, että viranomaiset pelkäävät sitä, että sahan bensaletkuihin olisi jäänyt bensajäämiä. Autolla Lappiin ajaminen olisi myös huono vaihtoehto, koska sitten perillä olisikin aivan poikki kun vasta itse työ alkaisi: Päätinkin lähteä matkaan kätevästi junalla, koska olen rakentanut keikkasettini niin, että saan koko rekvisiitan tarvittaessa kerralla kantoon. Samalla tulee kuntoiltuakin. 

Saavuin junalla Ouluun, josta minut tuli noutamaan yhteistyökumppanini, jonka kyydillä Kuusamoon. Aamulla soundchekissä yllätyin lavan megalomaanisesta koosta ja toisaalta baarin pienuudesta. Pienen Weijon baarin ympärille oli rakennettu suuren luokan festarimeininkiä, ainakin kuusamolaisittain. Nerokas idea sinänsä; saadaan samalla baari ja sen ympäristö täyteen asiakkaita. Vedin täysille katsomoille kaksi keikkaa; toinen oli päivänäytös koko perheelle ja toinen yönäytös klo 22 aikaa känniselle festarikansalle. Hyvin osui ja opposi molemmat vedot, jotka keskenään olivat rakenteeltaan erilaiset. Pikkasen hämäsi taas lavan eteen rakennetut suuret barrikadiaidat, jotka estivät jälleen yleisöavustajien käytön. Muita esiintyjiä festareilla olivat mm. Zero Nine, Samuli Putro ja Notkea rotta.

KEIKKA PESÄPALLOSTADIONILLA

Yksi olosuhteiltaan elämäni haasteellisimmista keikoista tapahtui nuorison pesisleirin avajaisissa Kupittaan pesäpallostadionilla, jonne saapui yli tuhat nuorta seuraamaan ohjelmaa. Haastelliseksi keikan teki se, että koko ohjelmistoni on suunniteltu esitettäväksi suoraan eteenpäin, mutta nyt koko yleisö olisi kahdella puolella sivuilla; miten siis esität temppuja joka suuntaan niin että kaikki näkevät? Pitikin jättää muutama temppu kässäristä kokonaan pois. Lisäksi kaljatemppu piti jättää kässäristä, koska taivaalla ei ollut pilviä. Pilvien puuttuminen aiheuttaa sen, että silloin en näe tasapaino-osiossa kiintopistettä (en siis näe minne suuntaan pyörivä kalajvanne liikuu). Eikä tässä vielä kaikki; kentällä tuuli voimakaasti, joten kaikki kevyet välineet tuli jättää pois ja ikäänkuin haasteita ei olisi tarpeeksi; laskeva ilta-aurinko paistoi voimakkaasti suoraan silmiin, joten en nähnyt mitään. No ei auttanut muuta kun tietenkin vetää täysillä, joten vedin aurinkolasit silmilleni ja päästelin täysillä. Koska teinit ovat angstisuutensa johdosta joskus hankala yleisö ajatuksella: "kaikki on paskaa", päätin yllättää heidät alussa ja huumorin jälkeen temppuilla heidän omalla välineistöllään; vippailin neljällä pesäpallolla ja kolmella pesismailalla. Alkutemppu osui ja upposi; sain teinit rauhoittumaan ja vastaanottavaiseksi tulevaan ohjelmaan. Tein lopulliseen kässäriin paljon muutoksia ja lopulta vedin pallorutiinin musiikilla, koomisen tulishown yleiöavustajan kanssa, terävät sapelit omenoilla ja lopuksi moottorisaha show'n. Olosuhteista huolimatta ei yhtään tiputusta. Hyvä suunnittelu ja aurinkolaisit pelastivat tilanteen. Keikan jälkeen tulikin pelkästään postiivista palautetta yleisöltä ja tilaajalta.

NOORA KARMAN TAIKALINNA

Elokuun puolessävälissä saavuin Savonlinnaan suurin odotuksin. Näyttämönä toimisi Olavinlinnan kuuluisa estradi. Jo soundchekissä oli kova hälinä, kun valomiehet, ääniteknikot, esiintyjät ja roudarit säntäilivät ympäriinsä. Katsomo oli valtava ja olin pikkuriikkisen huolissani; miten taikuus, mentalismi ja jongleeraus yhdessä saisivat katsomon täyteen? Huoleni oli kuitenkin turha; illalla paikalle saapui yli 1200 katsojaa ja meininki oli upea. Erikoisen estradin lisäksi erikoista oli aivan mahtava äänentoisto - ja kuin jonglöörille tehdyt täydelliset show-valot: taka- ja sivuvaloa tuli joka suunnasta, jolloin näin rekvisiitan loistavasti (pelkillä etuvaloilla sokaistuu ja esiintyjä ei näe mitään). Oman ohjelmistoni ja Noora Karman mystisten mentaalinumeroiden lisäksi näytöksessä esiintyivät taikurit Alfonso Rios ja Mad Martin. Keikan jälkeen suuntasimme Savonlinnan yöelämään jatkoille ja aamulla herättyäni suuntasin Joensuun kautta Ilomantsiin sukulaisiin. Matkamittariin tulikin tällä reissulla reilut 1300 kilometriä.

Odotan innolla Olavinlinnan keikalta uunituoretta kuva- ja videomateriaalia. Jos saan niin pistän jakoon...

KIRJOITTAMISESTA

Kevään ja kesän keikkailun ohessa olen kirjoittanut toista kässäriäni Ystäväni Moottorisaha - Tositarinoita leipätyöstä. Se on tarinakokoelma hurjimmista ja koomisimmsta keikkakokemuksista Suomessa ja ulkomailla. Saa nähdä löydänkö sille kustantajan, koska vain noin 1% tarjotuista kässäreistä Suomessa julkaistaan. Oli pitkälti aiheen ansiota, että esikoiseni Pohjois-Korea -kirja julkaistiin, joten nyt toisen kohdalla kirjoittajan taidot joutuvatkin todelliseen koitokseen. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta ja katsotaan mitä tapahtuu. Kesällä mieltäni nostatti suuresti se, että minut valittiin Suomen Tietokirjaiijat Ryn jäseneksi, johon jäseneksi hyväksytään vain julkaisseita kirjailijoita. Lisäksi sain toiselle opukselleni apurahaa, joten kaikki taivaan merkit ovat kohdallaan kirjoitustyön jatkumiselle jos vaan aikaa keikkailulta jää.

LOPPUTUNNELMAT

Kevät- ja kesä olivat kaikinpuolin keikkatäyteistä aikaa ja erityisesti on lämmittänyt yleisön reaktiot itse keikkojen aikana, palautteet keikkojen jälkeen sekä tietenkin tyytyväiset asiakkaat. Tällä perioodilla oli erikoista se, että keikkapaikkoja oli niin laidasta laitaan; TV-ohjelmista, pesäpallostadioneihin ja Olavinlinnaan. Se onkin tämän ammatin suurimmista rikkauksista; että saa viihdyttää niin monilla estradeilla niin erilaisia yleisöjä lapsista, nuorista, perheistä yritysjuhlayleisöön ja festarikansaan. Se vielä päälle, että tykkään reissamisesta ja tuntuu kuin jokainen uusi keikka olisi uusi suuri seikkailu; on eri yleisö, eri keikkapaikka, eri henkilökunta, eri tilanne. Ei ainakaan tule tylsää. Odotankin taas innolla mihin uusiin seikkailuihin syyskausi ja tuleva pikkujoulukausi johdattaa... ensi viikonloppuna tieni vie jälleen keikalle, tällä kertaa pääkaupunkiseudulle.

Päivittelen taas keikka-asiaa, kun tulee aihetta...

t. Juha