"Pitää tehdä helvetisti keikkoja, jotta on varaa kirjoittaa kirja"
- Pelle Miljoona Turun Kirjamessuilla 

Esikoisrustaukseni (Sirkus Pjongjang, lempinimeltään PingPong) tiimoilta olen nyt pari vuotta seikkaillut kirjallisuuden ihmeellisessä maailmassa innolla oppien kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. Kustantaja pyysi Helsingin Kirjamessuille ja pariin kertaan olen vieraillut myös Turun Kirjamessuilla ja kiinnittänyt entistä enemmän huomitota kirjallisuutta koskevaan uutisointiin. Näiden kokemusten pohjalta monet ennakkoluuloni ovat romahtaneet ja olen saanut pienen pintaraapaisun alasta.

Ennen kirjallisuusmaailmaan tutustumistani ja kirjani kirjoittamista elin siinä harhakuvitelmassa, että Suomessa voisi tienata tai edes jotenkuten itsensä elättää kirjoja (romaanit, tietokirjat) kirjoittamalla. Ennakkoluuloni romuttui kun luin Kirjailijaliiton teettämän yliopistotasoisen tutkimuksen, jossa haastateltiin muistaakseni noin 600 ammattikirjailijaa. Tutkimuksen tulos oli se, että kirjailija tienaa keskimäärin noin 2000 euroa vuodessa! Pääsin jäseneksi Suomen Tietokirjailijat Ry:hyn, joka teetti vastaavan tutkimuksen, jonka tuloksena suomalainen tietokirjailija tienaa keskimäärin 1600 euroa vuodessa!

Muutama harva ja onnekas kansan tietoisuuteen päässyt kirjailija tienaa sitä enemmän monesti myös sen takia, että vain heidän kirjansa ovat tyrkyllä etunenässä kirjakaupoissa samaan aikaan kun lahjakkaan uuden tulokkaan kirja saattaa olla pölyttymässä näytevarastossa. Haluatko todella kirjailijaksi -kirjan neuvojen mukaan kirjailija voi Suomessa tienata vain löytämällä varakkaan puolison tai menemällä töihin. 

Asetelma johtuu pitkälti siitä, että Suomi on niin pieni kielialue ja sen lisäksi uusimpien uutisten mukaan kirjojen ja etenkin romaanien myynti on edelleen laskussa. Kun kirjoitat Jenkeissä bestsellerin, sinusta tulee miljonääri. Kun Suomessa yllät samaan saavutukseen vaikkapa 10 000 - 20 000 kpl myynnillä, tienaat 1-2 euroa per kirja, jolloin pääset kutakuinkin normaalin 8-16 -ihmisen palkoille. Kustantajat, jakeluverkot ja kirjakaupat vievät siis suurimman osan kirjan tulosta, jota suuresti ihmettelen. Eihän ilman kirjailijan tarinaa koko kirjaa olisi olemassa! Silloin ei olisi mitään myytävää! Kustantaja (Kusettaja) tarjoaa vain paperin ja tällä paperin tarjoamisella rohmuaa kaikki tekijän rahat. Näin kuulemma toimii pitkälti myös musiikkiteollisuus levy-yhtiöiden toimesta.

Ja se, että saisi edes teoksensa julkaistua; ensin se täytyy kirjoittaa, jossa menee tilanteesta riippuen esimerkiksi 6 kk - 3 vuotta. Tämän jälkeen se laitetaan eteenpäin kustantamoille tiedossa se fakta, että vain alle 1% kustantajille tarjotuista käsikirjoituksista menee läpi. Ja vaikka kässäri menisi läpi, silloin vasta alkaa työ, kun sitä aletaan yhdessä kustannustoimittajan kanssa väsäämään julkaistavaan muotoon. Näin ollen koko prosessissa saattaa mennä vuosikausia ja vihdoin kun koko prosessi loppuu ja teoksesi on kirjakauppojen hyllyillä saat vaivanpalkaksi 1600 euroa vuosikausien työstä.

Julkaisun jälkeen on kestettävä oman lapsukaisensa retuuttelu kriitikoiden hampaissa. Itselläni kävi hyvä tuuri, kun PinPongin osalta sain kymmeniä positiivisia kritiikkejä toimittajilta ja lukijoilta poikkeuksena yksi toimittaja, joka väitti teostani narsistiseksi kokoelmaksi niin, että olin kirjoittanut hänen mukaansa kaiken lisäksi koko teokseni tiedostamattomassa tilassa! Aika vaikea on kirjoittaa itselleni Pohjois-Koreassa sattuneista asioista jos en itse ole niissä mukana :D Yllättäen tämä kyseinen toimittaja on turkulainen


Huvittavaa tässä palkkiosysteemissä on lisäksi se, että kirjailijoilla on lähes olematon sosiaaliturva, koska kirjailija rinnastetaan yrittäjään tai freelanceriin. Kirjailijan tuleekin usein elää pyhällä hengellä ja on eri yhdistysten toimesta perustettu jopa kirjailijoille hätärahastoja. Jotkut koittavat lisäksi elättää itsensä freelancer -toimittajina, joka myös on kivinen taival, koska töitään ja ideoitaan olisi osattava myös markkinoida ja vaikka saisitkin juttuidean läpi paikallislehteen, siitä maksetaan 80 euron korvaus miinus verot. Olit sitten kuinka lahjakas kirjoittaja tahansa, sillä itsensä elättäminen Suomessa on lähes mahdotonta.

Kirjailijoiden toiminta Suomessa osittain rahoittuukin apurahajärjestelmän voimin, jolloin tulee kirjoittaa pienoisromaanin mittaisia kuvalemia tulevasta työstään lähes kuukausittain eri virastoille, jolloin tuloksena on todennäköinen hylsy, koska hakijoita on liikaa. Ja jos saatkin, voit silloin elää tressittömästi puoli vuotta tai vuoden normaalin ihmisen palkalla, jonka jälkeen vuoristorata ja köyhyys jälleen alkaa.

Tämän tylyn ja aneemisen kohtelun yllättävä kääntöpuoli on se, että Suomessa arvostettaan kirjailijoita. Heitä haastattellaan ja heitä kutsutaan televisio-ohjelmiin (itseänikin pyydettiin kertomaan Pohjois-Korean tilanteesta YLE:n Aamu TV:n lähetykseen sekä Turun Sanomiin). Milloinkohan tämä arvostus näkyy kirjailijan tienesteissä?

Jotkut rahoittavat kirjoittamista toista työtä tekemällä, mutta itse kuuluin heihin, jotka eivät voi tehdä muuta kuin mihin keskittyvät täysillä. Oma tilanteeni on kuitenkin hieno, koska rahoitan kirjoittamistani keikkailulla. Molemmat täydentävät toisiaan; kirjoittamisesta saan ideoita stagelle ja keikkakokemuksista tarinoita kirjoitettavaksi.

Kirjailija ei siis voi toimia raha motiivinaan. Usein motiivina onkin halu kirjoittaa, koska on jotakin sanottavaa. Itse kirjoitan parhaillaan toista kässäriäni Hard Rock Kupittaa, jossa käsittelen itselleni tärkeitä aiheita. Lähes valmiina on myös Ystäväni Moottorisaha -novellikokoelma, jossa kerron hurjimmat keikkakokemukseni maailmalta. Aloitan kuitenkin jälleen nollasta ja ensin minun on kirjoitettava niin iskevä kässäri, että se läpäisee tiukkaakin tiukemman seulan (alle 1%). Ja vaikka saisinkin molemmat kässärini läpi, tienaisin niistä yhtä paljon kuin yhdestä normaalista keikastani, joka kestää yhden illan.

Oma motivaationi kirjoittamiseen onkin rahan tai maineen sijasta sen tuoma nautinto. Kun sormet rullaavat näppäimistöllä tuhatta ja sataa mielikuvituksen saattelemana ja ajautuu virtaamis- ja flow-tilaan, jolloin aika ja paikka unohtuvat. Yhtäkkiä vain huomaa, että taas meni kuusi tuntia kuin siivellä. Ja flown tuloksesta saattaa hyvällä tuurilla jäädä pysyvä jälki kansien väliin. Jälki jolla on merkitystä ja joka muistetaan.

Hyviä kirjoituksia kollegoille, tutuille ja tuntemattomille.

Juha
aloitteleva rustaaja


http://juhakurvinen.com