UUDET%20KUVAT%20030-normal.jpg
(Kopponen & Kurvinen Show; Venäläinen ruletti kolmella aidolla revolverilla, tupakansyöntinumero ja moottorisaha show yhdistettynä veivät meidät hurjaan seikkailuun maailman turuilla ja toreilla)

Tämä keikkastoori onkin sitten yksi elämäni vaihderikkaimmista seikkailuista sekä hyvässä, että pahassa. Suurella lämmöllä kuitenkin muistelen sitä aikaa, kun oli vielä nykyistäkin nuorempi ja vielä hullumpi, jolloin yhdessä saimme aikaan ihmeellisen vuosia kestäneen voittoputken ja positiivisen kierteen.

Olimme molemmat äärimmäisen jääräpäitä ja kunnianhimoisia ja kun työn tulosta alkoi syntyä meistä tuli lähes pitelemättömiä; rahaa tuli ovista ja ikkunoista, saimme kutsun Las Vegasiin neuvotteluihin, kiersimme kaksi kertaa Suomen ympäri laajamittaisen kiertueen tiimoilta, valloitimme Pohjois-Korean, liimaannuimme puoleksi vuodeksi Silja Europan estradille, kiersimme esiintymässä ulkomailla ja toimittajat soitteivat kilvan peräämme. Välillä vauhtimme oli niin hurjaa, että toimittajat eivät enää pysyneet perässämme, koska lähes kaikissa lehtijutuissa meni kuvat, nimet, asiatiedot ja jopa tyttöystävätkin sekaisin.

Näin jälkeenpäin ja jälkiviisaana ajatellen voin todeta, että uramme ja yhteistyömme tarvitsi jonkinlaisen psyykkisen ja fyysisen romahduksen, koska muuten jatkuva nousukiito olisi koitunut turmioksemme ja todennäköisesti en olisi tässä nyt tätä kirjoittamassa. Ja se juttu meni näin:

Tampere 2001:

Oli menossa legendaarisen ÄLÄ KATSO -televisiohjelman nauhoitukset. Ohjelmasta teki legendan se, että se oli pitkästä aikaa ainoa ohjelma Suomessa, jossa alamme artistit ja estradiviihdetaiteilijat pääsivät näyttämään koko kansalle huimia kykyjään pelkän musiikin ja tangon sijasta. Suomalaiset jostakin syystä hullaantuivat ohjelmasta ja sitä seurasi voittoputkessa mm. Katso Pois, Mahdoton Tehtävä, Ennäystehdas ja Suomen Las Vegas.

Itseltäni oli tilattu show'hun moottorisaha show ja ravasin jännittyneenä edestakaisin lämpiön tiloja kahden tanssityttöni kanssa. Silloin tällöin sivusilmällä näin myös toisen jännittyneen ravaajan; vaalea pitkätukkainen ja isokokoinen kaveri, jolla oli lasittunut katse ja joka poissaolevasti treenasi omaa tulevaa huimaa uuden temppunsa ensi-ilta showta. Olin kuullut miehestä joitakin huhuja niin, että jotkut sanoivat hänen olevan Suomen seuraava Iiro Seppänen.

Molemmat kuitenkin keskityimme niin intensiivisesti omiin suorituksiimme, että emme ehtineet vaihtaa sanaakaan. Kopponen esitti ujonoloisena ja kädet täristen ensimmäistä kertaa uskomattoman ohjelmanumeron, jossa hän vaivihkaa söi askin palavia savukkeita. Molemmat onnistuimme tempuissamme ja koska molemmat saimme positiivista näkyvyyttä valtakunnan verkossa, keikkamäärämme lisääntyi tappavan tasaista tahtia.

Kesällä olin alamme kokoontumisajojen; Kouvolan Taikapäivien backstagella, kun sama mies lähestyi minua varmoin askelin ja sanoi: "Kuulin juuri Älä Katso -ohjelman tuottajalta, että meidän molempien show't on myyty Englantiin TASTEFUL -TV-ohjelmaan" "Älä saatana, en ole kuullutkaan" Päivittelimme tätä ja vietimme ensimmäisen kostean illan kollegojemme seurassa. Huomasimme, että jutut synkkaa, koska olimme urallamme samoissa asetelmissa, jolloin jutunaiheet eivät loppuneet.

Tästä kului puolisen vuotta, kun törmäsimme sattumalta homobaari Lost & Foundissa Helsingissä. Baari oli siitä erikoinen, että se oli myös rokkareiden ja heterotaiteilijoiden inside-mesta. Parit Jallusnapsit juotuamme heitin huulen: "Eikös meidän kannataisi joskus yhdistää voimavarat ja tehdä yhteinen show!?" "No sehän on hyvä idea" Kopponen tuumasi. Sulattelimme ideaa ja teimme suunnitelmia ja mitä enemmän ajattelimme asiaa, sitä huimemmalta juttu kuullosti; yhdistäisimme kaksi täysin hullua koomista, jännittävää ja hurjaa ohjelmanumeroa yhdeksi setiksi.

Teimme suunnitelman, jossa halkaisisimme molemmat oman showmme kahteen eri osaan jonka jälkeen esittäimimme kaiken limittäin niin, että lavalla olisi jatkuvaa tykitystä ja komiikkaa niin, että yleisö ei pääsisi sekunniksikaan kyllästymään lähes tunnin esityksemme aikana. Olimme jo silloin ammattiesiintyjä, joten emme harjotelleet kässäriämme kertakaan vaan menimme fiiliksellä ja mutu -tuntumalla. "Miten sitten se keikkamyynti?" Kopponen kysyi, jolloin vastasin: "Tehdään nyt aluksi vaikka niin, että kun sulta kysytään sun omaa ohjelmaa niin kerro samalla, että jos pätäkkää löytyy enemmän niin meillä on tarjolla myös pidempi show ja myös minä teen samoin" Meillä oli jo valmista vilkasta kysyntää, joten uuden idean läpisaaminen oli helppo juttu ja ensimmäisen yhteisen keikkamme jälkeen huomasimme, että show toimii kuin venäläisen junan vessa! Idioottivarma!

Ja kuin tilauksesta minuun oli yhteydessä Las Vegasista alamme kuuluisa manageri Sal Murillo, joka lennätti meidät Las Vegasiin tapaamiseen aiheena saada oma CRAZYFINNS SHOW jollekkin kasinolle. Pääsimme neuvotteluissa lähes loppumetreille saakka, kunnes huomasimme ehdotuksen olevan mahdoton. Ensinnäkin vaadittaisiin peräti vuoden kiinnitys ja kaksi näytöstä illassa, jolloin Jorilla palaisi suu pahasti tupakkatempusta ja se ei ehtisi parantua seuraavaan näytökseen. Toisekseen molemmilla meillä oli tärkeä parisuhde Suomessa. Näin ollen raskaan mietinnän jälkeen emme panostaneet amerikkalaiseen unelmaan koko sydämmellämme vaan palasimme Suomeen. Jätimme kuitenkin oven ja suhteet auki, jos joskus muuttaisimme mielemme.

VEGAS1%20003-normal.jpg
(CrazyFinns Las Vegasissa läpimurron kynnyksellä. Keskellä managerimme Sal Murillo.)

Las Vegasin reissun jälkeen meidät kutsuttiin keikalle presidentti Kim Il-sungin syntymäpäiville Pohjois-Korean pääkaupunkiin Pjongjangiin. Kahden viikon megalomaaniset synttärit olivat samalla myös kansainvälinen viihdekilpailu, johon osallistui yli 700 artistia yli 50:stä valtiosta. Omassa estradiviihdetaiteen sarjassamme kilpaili noin 50 esiintyjää ja lopputuloksena voitimme sekä hopeaa, että kultaa. Yleisö oli ihmeissään Kopposen savukkeensyöntinumerosta, koska kaikki pohjoiskorealaiset miehet polttivat tupakkaa, koska niin teki myös heidän Jumalansa Kim Il-sung.

Myös oma sahaesitykseni herätti suurta kummastusta, koska Pohjois-Koreassa ei käytetä moottorisahoja ollenkaan vaan puut sahataan käsin. Näin ollen yleisö näki vain ilmassa suurta mekkalaa pitävän oudon möhkäleen. Palauttuamme Suomeen vierailimme kertomassa matkastamme MTV3:n Huomenta Suomessa, jonka jälkeen Suomen Kuvalehdessä julkaistiin kuusi aukeamainen matkareportaasi.

En tiedä mitä sitten tapahtui, oliko jollakin korkeammalla voimalla meitä varten joku kiero suunnitelma, mutta yhtäkkiä puhelimemme alkoivat laulaa ja tapasimme sattumalta ihmisiä, jotka alkoivat auttaa meitä kohti tavoitteitamme. Ei mennyt aikaakaan, kun käytössämme oli yksi Suomen parhaista managereista, joka keskitti kaiken energiansa vain show'humme. Ja koska Jori lempinimeltään PÖLJÄ seurusteli sen hetken kuuluisimman stand up -koomikon Krisse Salmisen kanssa, media oli jatkuvasti miehen perässä kyselemässä parisuhdeasioita.

UUDET%20KUVAT%20032-normal.jpg
(Kuka Krisse? Kuka poikaystävä? Kuka poikaystävän poikaystävä? Mitens se itse show?)

Tämä otti Pöljää pannuun, koska hän ja myös minä olisimme halunneet puhua show'stamme ja nousukiidossa olevasta urastamme, mutta toimittajia kiinnosti vain se, että mitä Pöljä haluaa tehdä isänpävänä ja mitä hänelle pitää kantaa silloin sänkyyn? Näin ihmeellisesti media toimii. Mitään väliä ei ole sillä kuka olet ja mitä teet vaan sillä minkäväriset pikkupöksyt tyttöystävälläsi on? Näin media luo oman kuplansa ja osittain myös teennäisen, keinotekoisen ja valheellisen mielikuvan, jonka kansa kerran viikossa ostaa ja lukee totuutena.

Pöljää harmitti lisäksi se, että lähes kaikissa hänestä ja myös meistä tehdyissä yhteishaastatteluissa isoimmaksi kliimaksisksi ja otsikoksi aina nostettiin: "Krisse Salmisen taikuripoikaystävä". Koskaan ei siihen aikaan vielä kirjoitettu: "Taikuri Jori A. Kopponen" Todellisessa elämässä ja lavalla olimme aina 50% ja 50%, mutta median luomassa illuusiossa minun rooli olikin olla Krisse Salmisen taikuripoikaystävän joku poikaystävä (todennäköisesti homo) ja tämä rooli minulle sopi erinomaisesti, koska en koskaan ole halunnut paistatella turhan takia lehtien palstoilla, kun ilman sitäkin töitä riitti vallan mainiosti.

UUDET%20KUVAT%20033-normal.jpg
(Meillä oli Krissen kanssa salasuhde?)

Myös minä sain kunnian olla Krissen poikaystävä, kun Katso -lehti teki pariskunnasta isänpäivähaastattelun. Lisäksi usein kun lehdessä oli minun valokuva, sen alla luki: "Jori A. Kopponen" ja kun Jorista oli valokuva, sen alla luki: "Juha Kurvinen". Sekaannus johtui siitä, että jo alunperin Suomen Kuvapalvelussa kaikki keikka- ja mainoskuvamme olivat menneet sekaisin ja näitä samoja kuvia media käytti jutuissaan.

Nämä lukuisat eri lehtien sekaannukset saivat jo koomisia piirteitä; minua pysäyteltiin kadulla ja onniteltiin isyydestä. Kerran olin Turun Giggling Marlin -yökerhon edessä valomerkin jälkeen hodarijonossa, jolloin joku tuntematon sanoi: "Kato perkele Kopponenhan se siinä! Annatko kuule numerosi, mulla olis sulle keikka!" Kaveri antoi kynän ja minä kirjoitin kuitin toiselle puolelle Kopposen numeron ja kiitin. Lisäksi joillakin asiakkaillemme oli mielikuva, että oli olemassa vain yksi artisti Juha Kopponen, joka samaan aikaan nieli savukkeita ja heitteli moottorisahoja. Tällaista show'ta jotkut asiakkaamme yrittivät tilata manageriltamme.

Mutta jos jotain hämmentävää niin jotain hyvääkin: lukuisien lehtijuttujen ansioista maineemme kasvoi ja keikkatahtimme nousi, jolloin esiinnyimme pääasiassa rahakkailla yritysjuhlakekkereillä. Showmme kehittyi päivä päivältä sellaiselle tasolle, että lähes kaikilla kekkereillä varastimme koko show'n oli sitten mukana keitä tahansa muita artisteja. Yhdessä olimme pitelemättömiä. Ensin laitoimme komiikan avulla yleisön nauramaan hysteerisesti lisäten myös tilannekomiikkaa. Sitten menimme taito-osuuksiin ja näytimme huikeimmat temppumme niin, että yleisö jännittyi. Lopuksi iskimme kehiin hurjimmat temppumme, jolloin yleisö välillä jopa pelkäsi ja kauhistui. Jotkut harvat poistuivat jopa yleisöstä kesken esityksen, koska eivät halunneet ja uskaltaneet katsoa loppuun saakka. Näin ollen yleisö sai yhden ja saman show'n aikana kaikenlaisia erilaisia tunnetiloja mikä on estradiviihteen tärkein tarkoituksin.

Eräillä kekkereillä tunnin tykityksemme jälkeen näyttämölle asteli Katri Helena, mutta kolmesataapäinen yleisö lähti samalla ulos tupakalle päivittelemään juuri hetki sitten näkemäänsä. Ketään ei kiinnostanut enää musiikki, koska he olivat päässeet todistamaan jotakin erikoisempaa. Ja keikan jälkeen emme saaneet olla missään rauhassa vaan aikuiset ihmiset pysäyttelivät meitä, kyselivät kummia ja halusivat nimmareita. Eräs sainoi: "Parempi setti kuin AC/DC livenä!" Näin ollen yritysjuhlat rahoittivat elämämme ja olimme saavuttaneet sellaisen tason mihin tähtäsimmekin.

Näihin samoin aikoihin meihin oli yhteydessä ranskalainen luksusjuhlia maailmalla järjestänyt TWO -yhtymän tuottaja Georges Connet, joka alkoi bookkailemaan meitä ulkomailla järjestettyihin gaalailtoihin ja yksityisjuhliin. Esiinnyimme yhdessä ja erikseen milloin missäkin: Lontoossa Englannin miljardööri Lordi Flamingin salajuhlissa, Chourchevellissä Ranskan Alpeilla, Lontoossa, Italiassa jne. Ulkomailla esiintyessämme aloimme käyttää taiteilijanimeä CRAZYFINNS, joka toimi hyvin ulkomaalaiselle yleisölle; jostakin kaukaa Pohjolasta Joulupukin maasta saapuneet hullut temppuilijat.

Mutta tämä kaikki seikkailu ei riittänyt vaan halusimme lisää. Neuvottelimme managerimme kanssa ja yhtäkkiä huomasimme, että olimme tehneet elämämme rahakkaimman sopimuksen Stora Enso -metsäjätin kanssa. Tehtävämme oli toimia Suomessa yli 20 paikkakunnalla järjestettävien iltamien pääesiintyjinä niin, että Suomen ykköslaulajat olisivat vaihtuvalla kokoonpanolla meidän lämppäreitä! Hetkinen siis lämppäreitä??!! Oli tapahtunut joku ihmeellinen murrosvaihe urallamme ja myös suomalaisen viihteen kentässä. Aina ennen estradiviihdetaiteilijat ovat olleet Mr ja Ms. Nobodyja laulajien ja muusikoiden varastaessa koko show'n. Estradiviihde on aina ollut lisäohjelmaa ja erikoisohjelmaa. Kerrankin asia oli päinvastoin ja estradiviihde nostettiin sille paikalle jonne se mielestäni kuuluu; päänumeroksi.

Kiersimme parissa kuukaudessa koko Suomen ympäri Lappia myöten niin monessa paikassa, että paikkakunnat, keikkapaikat ja hotellihuoneet menivät sekaisin. Samalla huomasimme, että urallamme on dilemma; saimme mitä halusimme ja vähän enemmänkin, mutta raskas kiertue-elämä vaatii verot. Ajelimme ympäri Suomea aina hillitömissä univeloissa, koska hotellihuone piti aina luovuttaa klo 12 ja työaikamme johdosta pääsimme usein nukkumaan vasta aamulla klo 7. Kuka selviää viiden tunnin yöunilla kenties maailman vaarallisimmassa ammatissa? Kun kiertueemme päätöksen jälkeen kiisimme 120 kilometriä tunnissa Tampereelta Helsinkiin oli lähellä seuraavanlaiset otsikot: "Temppuilijat menehtyivät liikenneonnettomuudessa!" Nukahdin nimittäin rattiin! En ollut krapulassa enkä humalassa. Ainoastaan täysin rättipoikkikatki kahden kuukauden rundin jälkeen. Oli onni onnettomuudessa, että minä säpäsähdin kuin ihmeen kaupalla hereille ennen kuin olimme jorpakossa. Ajoimme taukopaikalle nukkumaan pariksi tunniksi, joka pelasti tilanteen.

Jaksaisimmeko tällaista lisää? Tottakai, totesimme, emmeähän me muutakaan osanneet. Olemme nuoria ja kaikkivoipaisia. Niimpä yhtäkkiä huomasimme useissa lehdissä koko sivun kokoisia mainoksia, joissa mainostettiin Onnela -suomenkiertuetta. Sedu halusi kansalle Leipää ja Sirkushuveja ja silloin Onnela -konsepti eli kulta-aikaansa. Niimpä kiersimme kaikki Suomen Onnelat läpi niin, että kaikki paikat olivat tupaten täynnä show'n nälkäistä porukkaa. Sedu, mainokset ja lehdet mainostivat kovaan ääneen: "Tämän hetken jännittävin estradi-show Suomessa!" Lisäksi näissä kiertuehommissa kannattaa aina muistaa, että emme olleet välillä jopa rennosti työskenteleviä muusikoita vaikka jo itse muusikkona kiertäminenkin on ajoittain äärimmäisen raskasta. Musiikin ja soittamisen sijasta teimme esityksisämme temppuja, jotka olivat hengenvaarallisia ja jotka vaativat niin täydellisen panostuksen ja latauksen, että keikan jälkeen olo oli kuin uitetulla kaltoin kohdellulla koiralla. Jorilla paloi joka esityksessä tupakkatempun johdosta suu ja itselläni keikan jälkeen koko kroppa oli krampissa ja liekeissä yhtäaikaa. Ei kuuden kilon moottorisaha itsestään lennä. Ja kun keikka oli ohi, kroppa ei ehtinyt palautua seuraavaan keikkaan.

UUDET%20KUVAT%20035-normal.jpg
(Kiertueemme juliste)

Tähän tappavaan cocktailiin kun vielä lisättiin juhliminen, univelat, hotellihuonekuolemat, roudaukset, ympäri Suomea ajelut niin tämänkin rundin jälkeen tarvitsimme pienen burnout -loman. Olimme liian kunniahimoisia, jolloin halusimme lisää. Niimpä managerimme neuvotteli meille uramme pisimmän ja rahakkaimman diilin Silja Europan pääesiintyjäksi puolen vuoden ajaksi Ihmeitä Merellä -teemalla.. Välillä auttamassa olisi myös tuuraaja ja muutamia päiviä olisi vapaana, mutta myös maapäivät olivat täynnä keikkoja ympäri Suomen. Niimpä kun kiinnityksemme oli puolivälissä ja olin vapaapäivänä jälleen raskaalla keikalla Tampereen Tulli- ja pakkahuoneella, koko kaupunki huojui ja keinui ympärilläni, koska korvan tasapainoelimet olivat tottuneet jatkuvaan laivan keinumiseen, jolloin tasainen maa laittoi tasapainosysteemit sekaisin. 

Siitäkin selvittiin kunnialla, mutta laivakiinnityksemme jatkui raskaana ja samalla voittoisana; teimme yhteensä 6 esitystä yhden risteilyn aikana. Ensin esiinnyimme tervetulotapahtumassa, sitten keskiyöllä pääshow'ssa, sitten päivällä klo 12 lasten temppukoulussa, sitten 2 yllätysvetoa bändin tauoilla ja lopuksi ennen satamaan saapumista Grande Finale Show. Kaikissa näytöksissä esitimme erilaisen ohjelmanumeron, joten kaikki taitomme olivat kehissä. Vapaa aikaa ei juuri ollut, koska esitykset vaativat valmisteluaikaa. Näin ollen olimme kahden kuukauden pätkissä töissä putkeen 24/7 ilman ainoatakaan todellista vapaapäivää.

Vasta keskiyön showmme jälkeen saimme hiukan rentoutua ja mitä pitemmälle kiinnitys eteni, sitä enemmän laivaelämän lieveilmiöt alkoivat vallata mieltämme. Monet tähtiartistit Kari Tapiosta, Cheekkiin ja tangokuninkaallisiin olivat laivalla vain muutaman päivän ajan ja siksi he usein bilettivätkin välillä hurjasti. Seiskakannella oli erityinen bändikäytävä, jonka hyttien ovet olivat auki ja muusikot luukuttivat musiikkia joskus jopa päivälle klo 12 saakka. Usein heittäydyimme näihin juhliin mukaan ja seuraavana päivänä saimme maksaa verot lasten temppukoulussa.

TUURAAJAT-normal.jpg
(Silja Europan risteilypäällikkö ja kollegamme/tuuraajamme taikuri-jonglööri Janne Mustonen "pirteinä" backstagella raskaan kiinnityksemme loppuvaiheilla.)

Mutta yhtä kaikki; kuin ihmeen kaupalla kaikesta väsymyksestä huolimatta saimme hoidettua itse pääasian eli esitykset ja työt hoituivat mallikkaasti. Kiinnityksen lopussa olimme molemmat henkisesti ja fyysisesti niin poikki, että tarvitsimme kahden kuukauden burnout -loman. Olimme nyt nähneet ja kokeneet lähes kaiken mahdollisen ja dilemmamme jatkui; mahtava kokemus, mahtavat rahat ja samalla takki on aivan tyhjä.

Niimpä ehkä molemmat näiden kiertueiden jälkeen olemme oppineet ison läksyn; ei se keikkojen määrä vaan se laatu. Asiat voi tehdä myös rennolla asenteella menemättä äärimmäisyyksiin. Onko järkeä tehdä rakastamaansa lajia niin paljon ja niin suurella sydämmellä, että se johtaa keikkataukoon ja loppuunpalamiseen? Teimme yhteistyömme aikana lähes kaiken mahdollisen ja mahdottoman Pohjois-Korea -valloituksineen, jonka jälkeen päätimme jatkaa omine nokkinemme soolouralla. Mutta kuka tietää, ehkä joskus vielä esiinnymme samalla näyttämöllä?

Lopuksi todettakoon, että meillä on ollut kollegani kanssa raskaiden töiden ja raskaiden huvien johdosta myös kuluttavia kärhämiä ja isojakin liian suuret mittasuhteet saaneita molemmista meistä johtuneita julkisia riitoja, jotka onneksemme on saatu sovittua. Voinkin lopuksi nyt puhtain sydämmin todeta, että on ollut suuri ilo ja kunnia tehdä yhteistyötä ja esiintyä yhdessä samalla näyttämöllä omasta mielestäni ehkä Suomen kaikkien aikojen viihdyttävimmän taikurin kanssa! Yksin olimme 1+, mutta kun olimme näyttämöllä yhdessä, meistä tuli 1 + 1 = 3!

Juha Kurvinen