TARJA-normal.jpg
(Projektikoordinaattori Tarja Malmström)

Tapasin pari päivää sitten yhteisen projektin tiimoilta Nipa "Dingo" Neumannin exänäkin paljonkin julkisuutta saaneen yrittäjä ja projektikoordinaattori Tarja Malmströmin. Tunnemme toisemme jo paria vuotta ennen Tarjan kuuluisaa suhdetta, joten rennossa hengessä keskustelimme molempien urat huomioiden siitä, miksi vain mielikuva ratkaisee? Ja sitä tänään nyt aamukahvilla aloin miettiä...

Itse olet toiminut viihdyttäjänä 14 -vuotiaasta saakka ja toimittajat, lehdet, televisio ja media ovat auttaneet minua suuresti saavuttamaan välillä jopa 200 keikan vuosivauhdin. Julkinen viihdyttäjän urani alkoi Kirkkonummen Sanomista, jatkui Länsi-Väylään, Seiskaan, siitä Iltapäivälehtiin, Hesariin, yli kahteenkymmeneen TV-show'hun Älä Katsosta Guinness World Recordsiin ja Ennätystehtaaseen, ja jopa Pohjois-Korean Pyongyang Times -lehden sivuille. Mielikuva on silloin ollut postiivinen ja on ollut hyvä meininki.

Sitten toisaalta, jos satun tekemään nyt sosiaalisen median aikakautena parin saunakaljan jälkeen vain yhden FB- statuspäivityksen, se lähtee lapasesta ja saa yli 40 000 jakoa, jolloin mielikuva muuttuu ja minusta tuleekin hetkessä "Psykoottinen riidanhaluinen katkera työkyvytön narsisti" ja kun sovimme julkisen riidan kollegani kanssa, minusta heti kuin taikaiskusta tuleekin "Terve hyvä jätkä!" Kuitenkin kaiken aikaa olen ollut ystävienikin ympäröimänä sama ihminen; pohjoiskarjalainen, rento ja ammatillisessa mielessä hullu huumoriveikko. Saahan lempeäkin ihminen välillä suuttua ja saahan vihainenkin ihminen välillä ilostua. Olenkin huomannut, että maailmaa ja koko maailmankuvaamme pyörittävät lähes 100% mielikuvat, mutta miksi näin on?

Katsoin eilen päättyneitä Olympilaisia ja kuuntelin sen päätöspuhetta. Puhe on erinomainen tapa maalata ihmismieliin mielikuvia. Puheessa korostettiinkin yhteistyötä, Olympia-aatetta, rauhaa, rakkautta ja etenkin sitä kuinka ihme olento Vladimir Putin ja koko Venäjä ovat, kun saivat kisat pystyyn vain 7 vuodessa! Näin miljoonille televisionkatsojille syötettiin positiivinen mielikuva. Olen kuitenkin nähnyt kyseisistä Olympialaisista lukuisia dokumentteja ja todistajia, joiden mukaan järjestelyissä on käytetty brutaalia henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja riistämistä; ihmisten taloja ja maita on pakkolunastettu niin, että lapsiperheet on ajattu heitteille sillan alle, ihmisiä on pahoinpidelty ja kaikki kaupungin kulkukoirat on raa'asti teloitettu. Se on siis TOTUUS, mutta vain MIELIKUVA ja ILLUUSIO ratkaisee? Ja sen illuusion haluamme ostaa, koska pumpulinen todellisuus on mielellemme kuin positiivista huumetta.

Mielikuvat siis pyörittävät maailmaamme ja mainostoimistot ovat mestareita luomaan tarvitsemiamme illuusioita. Kanamainoksessa onnelliset kanat pomppivat laitumella ja saavat aikaan mielikuvan eettisestä ruoasta. Totuus on kuitenkin se, että näkemieni dokumenttien mukaan Suomen kanaloissa eläimet elävät brutaaleissa olosuhteissa kärsien. Coca-Cola Zero mainoksessa onnelliset, elämänjanoiset ja valkaistuine hampaine varustetut ihmiset juovat elokuvateatterissa kyseistä juomaa samalla kun he hymyilevät autuaasti. Tuleekin mielikuva, että vain kyseistä juomaa nauttimalla voit olla onnellinen. Totuus on kuitenkin se, että Coca Cola Zero sisältää suuret määrät kiistanalaista aspartaamia, josta on äärimmäisen ristiriitaisia yliopistotasoisia ihmisen terveyttä vaarantavaa tukevia tutkimustuloksia ympäri maailmaa.

Olen vieraillut neljä kertaa kahden viikon matkalla maailman suljetuimmassa diktatuurissa Pohjois-Koreassa. Olen huomannut, että Pohjois-Korean propagandaministeriö lehtineen ja televisioineen ovat mestareita luomaan 23 miljoonalle ihmiselle uskomattoman keinotekoisen kuplan, jonka kaikki uskovat totuutena. Heidän on se ostettava, koska muitakaan uutislähteitä ei ole. Media luo mielikuvan kolmesta Kim-nimeä kantavasta miehestä, jotka ovat niin jumalolentoja, että he eivät ollenkaan ulosta tai virtsaa. He ovat syntyneet auringosta ja kun he pelaavat golfia, he saavat joka lyönnillä hole in onen!

Tämän lisäksi olen saanut paikanpäällä kuulla kymmeniä pohjoiskorealaisten viranomaisen juhlapuheita, joissa he hehkuttavat rauhaa, rakkautta, yhteistyötä, onnellisuutta, Korean kansan yhtenäisyyttä ja lujuuutta. Tälläinen MIELIKUVA siis saadaan aikaan. TOTUUS, jolla ei kuitenkaan ole mitään väliä on; koko kansakuntaa pidetään vankina omassa maassaan brutaaleissa olosuhteissa teloituksineen, työ- ja keskitysleireineen. Vierailin maassa myös 90-luvulla, jolloin samaan aikaan valtiossa kärsittiin suuresta nälänhädästä. Kun istuimme juhlaillallisella eräässä palatsissa, juhlasalin reunoille oli tuotu televisioita, joiden kuvaruuduilla huojui suuria viljapeltoja samaan aikaan kun taustalla soitettiin mahtipontista marssimusiikkia. Onneksi me länsimaalaiset tiedämme totuuden, mutta pohjoiskorealaiset itse eivät sitä tiedä vaan ovat maailman suurimman mielikuvan vankeja. 23 miljoonaa ihmistä uskoo aivopestyinä samaan harhaan.

MIELIKUVA-normal.jpg
(Myös lähes kaikki päätöksemme ovat vain mielikuvista kiinni. Tämän toimittajat ja markkinamiehet tietävät, jolloin meitä on helppo viedä kuin pässiä narussa. Ammattilaisten toimesta onkin lanseerattu käsite nimeltään: "Mielikuvamarkkinointi")

Oma lukunsa Suomessa on keltainen lehdistö, joka joka viikko maalaa kansakunnan mieleen uusia keinotekoisia mielikuvia. Tarkoituksella pääotsikoksi noukitaan joku täysin jonninjoutava haastattelun yksityiskohta, jolloin lehti myy kansalle enemmän ja lehden omistaja saa enemmän paalua tilille. Tuntuu siltä, että mitään väliä ei ole sillä kuka kukin on ja mitä tekee ammatillisesti vaan tärkeintä on; kenen kanssa seurustelet, millaisella autolla ajat, paljonko on ulosotossa, mitkä ovat tulot, missä kävit tankkaamassa, missä dokasit ja kenen kanssa. Tämä on tärkeää, koska kansakunnan on päästävä vertailemaan omaa elämäänsä ja sen mielekkyyttä julkkisten elämän kanssa. Siitä kansa haluuaa lukea ja sen toimittajat tietävät, jolloin syntyy uskomaton keinotekoinen kaikkien ylläpitämä kupla ja en tiedä poikkeeaako tuo täällä oleva kupla millään tavalla siitä kuplasta, jonka olen nähnyt Pohjois-Koreassa.

Kun media kirjoittaa kohutsikon: "Romani ryösti!", kaikki ajattelevat sen jälkeen, että KAIKKI romanit ovat ryöstäjiä. Kun toisessa lehdessä päivitellään: "Maahanmuuttaja raiskasi", kaikki ajattelevat, että nyt KAIKKI maahanmuuttajat ovat automaattisesti raiskaajia. Näin ollen median luomat mielikuvat aiheuttavat meissä myös tuhoavia ennakkoluuloja.

Näin ollen mieliimme syöpyy laaja eri mielikuvien cocktailsekoitus, jonka loputuloksena maailmankuvamme rakentuu; joko näemme maailman uhkana tai mahdollisuutena, joko olemme pessimistejä tai optimistejä. Mutta se taho, joka osaa näitä mielikuvia ohjailla (poliitikot, media, televisio, toimittajat, mainostoimistot jne.), se taho voi ohjailla halutessaan miten vain suurien massojen ostoskäyttäytymistä ja mielipiteitä.

Meille lapsesta saakka lisäksi syötetty myytti, että meidän pitää koko elämämme tehdä maanisesti palkkaorjana töitä 8-16 niin, että itse luomamme oravanpyörä vie kansakuntamme lähes maailman suurimpien masennus- ja itsemurhatilastojen äärelle. Meillä on mielikuva yhteiskunnasta, länsimaista ja valtiosta ja yrityksestä nimeltä Suomi. Yleisesti on hyväksytty totuus ja mielikuva, että ensin meidän pitää puolet elämästä kouluttautua ja sitten toinen puoli tehdä hulluna töitä, ottaa sitova pankkilaina, ostaa asunto ja siirtyä lopuksi eläkkeelle ja kuolla pois.

Tämä latu on tehty helpoksi ja valmiiksi hiihdettäväksi, mutta mitäs jos se latu onkin vain harhaa ja mielikuvien tuotosta? Minä epäilen tätä latua, koska taiteilijana tunnen monia ihmisiä, jotka ovat hyljänneet ladun ja lähteneet pimeään metsään eksymään ja avamaan tienraivaajana omaa latuaan, jolloin ladun päässä on odottanut elämä ja onni. Mitäs jos tuo mielikuvamme ladustamme, itsestämme tai yhteiskunnastamme onkin väärä? Mitäs jos tätä mielikuvaa on syötetty meille vuosikymmeniä ala-asteelta saakka? Mikä silloin on totuus? Olemmeko palkkaorjien sijasta kenties olentoja, joille lähes mikä tahansa mielikuvituksen tuote on mahdollista toteuttaa, kuten kymmenet elämäntaito-gurut mainostavat? Vai ovatko kenties kaikki mielikuvat sittenkin oikeita ja totta? Onhan jokaisen ihmisen oma empiirinen kokemus todellisuutta, vai onko?

Luomme nykyään myös itse itsestämme sosaalisen median avulla keinotekoisen kuoriminän ja mielikuvan muiden pällisteltäväksi. Voimme kirjotuksiemme, jakamiemme tarinoiden ja kuvien kautta luoda itsestämme juhlitun sankarin tai unohdetun roiston ja silloinkin kyseessä on vain mielikuva, ei todellisuus. Elämämme on siirtynyt entistä enemmän sosiaaliseen verkkoon, jolloin ei enää tarvitse oikeassa elämässä edes kavereita nähdä! Ja vaikka näemmekin ystäviämme, silti silloin monet meistä pläräävät maanisena älypuhelimiaan kuin etsien alitajuisesti jotakin vastausta perimmäiseen kysymykseen; Kuka minä olen, missä me ollaan, mistä olen tänne tullut ja minne olen täältä menossa? Niitä kysymyksiä, joihin kukaan ei tiedä vastauksia. Tai sitten etsinnän tarkoituksena on vain lukea kuinka monta desiä joku BB-"tähti" on ottanut rintoihinsa silikonia. Näin ollen mielikuvat ovat luoneet koko elämästämme uudenlaisen ja ennennäkemättömän illuusion ja keinotodellisuuden.

Ja sitten omaan alaani estradiviihteseen. Olen 25 vuoden urani aikana törmännyt ihmeellisiin ilmiöihin. Toisaalta on ollut sellainen tilanne, että taidoiltaan keskinkertainen kaveri on saanut aikaan medialle ja kansalle sellainen mielikuvan ja kuplan, että hän on taidoillaan maailman kovin jätkä ja esiintyy ympäri maailmaa. Siksi hänen keikkakalenterinsa täyttyi ja hän lähti hurjaan nouskiitoon. Toisaalta sitten tiedän toisen kaverin, joka on tuhat kertaa parempi viihdyttäjä kuin tämä ensimmäinen. Yleisö nauraa hysteerisenä. Hänen ammatistaan on kuitenkin ihmisillä väärä mielikuva, jolloin hänellä ei juuri ole keikkoja. Näin jälleen näemme; vain mielikuva ratkaisee, totuudella ei ole mitään väliä.

Juttelin viikko sitten erään arvostamani ammattitomittajan kanssa tästäkin aiheesta. Hän sanoi 25 vuoden kirjoittamisesta tulleella ammattikokemuksella, että mielikuvat pyörittävät maailmaa. Lähes yhteen ääneen totesimme myös molemmat viihdealalan tietokirjan kirjoittaneena, että olemme huomanneet, että puheiden ja kirjoitetun sanan voima on jostakin syystä lähes kaikkivoipainen. Kirjoitettu sana aiheuttaa onnellisuutta, valaistumisia, kostonkierrettä ja jopa pahoinpitelyjä. Silloin kuin luet jotakin tekstiä, on kirjoittajan puheenvuoro ja häntä ei voi keskeyttää. Ja jos kirjoitus on hyvä se siivittää reaktioita ja satoja kommentteja ja välillä jopa viharyöpyn. Kirjoitettu sana onkin yksi maailman voimakkaimmista mielikuvien luojista. Sanotaanhan Isossa Kirjassakin muistaakseni suunnilleen näin: "Sanan voima on suurempi kuin kaksiteräinen miekka"

Ollaankin välillä varovaisia mitä kirjoitamme, tästä olen itsekkin saanut tuta, kun olen humalassa vihoissani luritellut jonninjoutavia. Ja mielikuvista; joskus voisimme myös pureskella meille syötettyä informaatiota.ja miettiä onko totuus sittenkin tuolla jossakin muualla? Onko totuus sittenkin jotakin vanhempaa ja aidompaa? Löytyykö se isovahempiemme suusta, perinnekirjoituksista vai pyhistä kirjoista? Mene ja tiedä, mutta ehkä maailmankuvamme perusta pitäisi olla joku muu, kuin meille syötetyt mielikuvat.

Tässä mielikuvien viidakossa ja maailmassamme ehdottomasti tärkeintä kuitenkin on minkälainen mielikuva meillä on itse itsestämme. Olen huomannut, että jos se on negatiivinen, elämään tulee tummia sävyjä ja negaatioiden tuhoava kierre. Jos sen sijaan ajattelemme itsestämme, ominaisuuksistamme ja kyvyistämme positiivisesti, se oudolla tavalla ja lähes maagisesti heijastuu myös elinympäristöömme positiivisen kierteen myötävaikutuksella.

 

logo1-normal.jpg

Juha Kurvinen