Playboy-normal.jpg
(Yksi maailman tunnetuimmista logoista)


Kreikka, Kos -saari, kesä 1993:

Kone laskeutui Kreikan maaperälle ja olin innoissani kesälomani alkamisesta. Olin 17-vuotias ja toinen vuoteni kauppaopistossa oli päättynyt ja nyt oli ansaitun rentoutumisen aika. Ihmettelin lentokentältä lähtiessämme lukuisia teiden varsille pystytettyjä muistoristejä, jotka kertoivat omaa tarinaansa kreikkalaisten liikennetavoista samaan aikaan, kun lukuisat autot ohittavat bussimme mutkaisella tiellä vähät välittämättä turvallisuudesa. Vieruskaverini kertoi, että pari päivää sitten suomalainen hääpari oli kuollut hurjastellessaan skootterilla suoraan turistibussin alle. Traagisista uutisista ja tunnelmista huolimatta Kos -saaren lämpö, karu luonto ja kristallinkirkas turkoosi meri tekivät vaikutuksen ja odotin matkaltani paljon.

Hotelliin päästyäni purin kaikki matkalaukut ja otin käteeni mainosvideoni. Vastaanotto neuvoi missä on saaren kuuluisin yökerho. Kävelin paikan päälle ja ensimmäisenä näin ison Playboy -logon, joka oli ripustettu pääsisäänkäynnin yläpuolelle. Pääoven edessä oli laskeva terassi- ja puistoalue palmuineen ja pöytäryhmineen, jotka ammottivat vielä tyhjyyttään Pääovella näin turvamiehen tummassa puvussaan ja mustissa bootseissaan, joissa oli metallikärjet. Kipusin portaat ylös ja sanoin: ”Tulin tapamaan johtajaa”, johon hän vastasi: ”Onko teillä sovittu tapaaminen ja mitä asia koskee? Herra Ganassos on todella kiireinen.” ”En ole sopinut tapaamista, mutta tulin Suomesta saakka tekemään hänelle tarjouksen. Tarvitsen vain viisi minuuttia.” ”Selvä, käyn kysymässä, odottakaa tässä.” Turvamies poistui ja sytytin hermosavukkeen, koska rohkeudestani huolimatta en ollut mikään esitelmien pitäjä ja en tiennyt mitä johtajalle sanoisin.

Sammutettuani savukkeen turvamies palasi: ”Herra Ganassos ottaa teidät vastaan hetken kuluttua, tervetuloa sisään.” Turvamies avasi hienot Playboyn logolla koristellut mustat lasiovet ja johdatti minut pyhimpään. Näin yökerhon keskellä valtavan korotetun lasisen valkoisen tanssilattian, jonka jokaisella reunuksella oli pitkä ovaalin muotoinen baaritiski, joiden sivuille oli istutettu palmuja. Lavan yläpuolella oli moderni valojärjestelmä, joiden lamppuja työntekijät parhaillaan kiillottivat. Myös tanssilavalla konttasi useita työntekijöitä kiillottamassa lasisia laattoja, kunnes hiljaisuuden rikkoi paikalle tullut mafioson näköinen roteva parrakas mies paksuine kultakaulakoruineen, joka alkoi vihaisena huutaa työntekijöille käskyjä kreikaksi.

Myös minä säikähdin auktoriteettia, joka otti uhkaavan näköisiä askeleita kohti minua, kunnes ojesi kätensä ja sanoi: ”John Ganassos, yökerhon johtaja.” Kättelin ja vastasin: ”Juha Kurvinen, jonglööri. Hyvää iltaa.” ”Seuratkaa toimistooni, olkaa hyvä” John jatkoi ja kävelimme DJ-lavan takana olevaan hulppeaan toimistoon. John meni istumaan pöytänsä taakse, sytytti sikarin ja kysyi: ”Saako olla jotakin juotavaa?” ”Voisin ottaa yhden rommikolan” vastasin, jonka jälkeen John nousi pöydästään ja huusi tarjoilijalle käskyjään. Istuin alas, sain drinkkini ja John kysyi: ”Niin, mitä asianne koskee?” ”Olen kuullut, että yökerhonne käyttää esiintyjiä ja itse olen jonglööri ja haluan töitä. Minulla on mukanani mainosvideoni, joka valoittaa taitojani enemmän kuin mitkään mainospuheet.” ”Kyllä tosiaan käytämme, mutta meillä on erittäin tiukat laatukriteerit, koska pääomistajamme Playboyn imago vaatii tasokasta viihdettä. Voin kyllä katsoa videosi”, John sanoi ja laittoi nauhan pyörimään.

Odotin jännittyneenä omistajan reaktioita, koska hän katsoi videon haudan vakavana ilmekkään värähtämättä. Lopulta hän ilmoitti: ”Olet kyllä taitava ja meillä saattaisi olla sinulle käyttöä.” John imaisi sikariaan ja mietti hetken, kunnes jatkoi: ”Minulla on sinulle ehdotus. Tee ensimmäinen ilta meille ilmaiseksi, jotta paremmin näemme tasosi. Jos pidämme näkemästämme, palkkaamme sinut. Jos emme niin molemmat säästämme aikaamme.” ”Selvä. Minkälaisesta esityksestä olette kiinnostuneet ja mihin kellon aikaan esiinnyn?” kysyin innostuneena. ”Eniten tarvisemme tällä hetkellä ohjelmaa alkuillaksi terassialueelle. Sellaista ohjelmaa, joka saisi ulkona yökerhomme edessä liikkuvan ihmismassan kiinnostumaan palveluistamme”, John kertoi.

Olin ennenkin Suomessa esiintynyt yökerhojen ulkopuolella sisäänheittäjän roolissa, joten vastasin: ”Minulla on idea. Esitän ulkona näyttävää keila- ja tulisoihtutemppuilua, koska se varmasti saa ihmiset pysähtymään.” ”Kuullostaa hyvältä. Meillä on lisäksi ulkona DJ, joka soittaa koko illan kansainvälisiä ykköshittejä” John jatkoi, jolloin kysyin: ”Minä iltana voin aloittaa?” ”Nyt heti tietenkin”, John vastasi yllätyksekseni ja jatkoi: ”Käy hakemassa esiintymisvälineesi ja aloita heti. Esiinny kymmeneen saakka ja jos pidämme sinusta, huomenna aloitat esityksen klo 18 ja vapaa-aikasi alkaa klo 22.” Paiskasimme vielä sopimuksen päälle kättä ja olin niin innoissani, että lähes juoksin hotellihuoneelle hakemaan välineistöäni. Suomessa en nuoresta iästäni johtuen päässyt edes sisälle ravintoloihin, mutta nyt olin tehnyt esisopimuksen yhden maailman tunnetuimman brändin kanssa.


PLLAYBOY%20CLUB-normal.jpg

Hotellilla pakkasin keikkalaukkuni ja tilasin taksin, koska kiiruhdin bensa-asemalle hakemaan sopivaa sytytysnestettä soihtuihini. Saavuttuani Playboyn eteen huomasin, että nouseva terassialue alkoi jo täyttyä alkuillan juhlijoista, jotka vielä hillitysti nauttivat cocktaileja ja kuunetelivat DJ:n musiikkitarjontaa. Laitoin välinetelineeni portaiden alapäähän ja kävin esittäytymässä ja kättelemässä DJ:n sekä puistoalueen tarjoiluhenkilökunnan. H-hetkeni lähestyi ja päätin antaa kaikkeni, jotta saisin kahden viikon esiintymiskiinnityksen.

Kastelin tulisoihtuni sytytysnesteeseen ja DJ aloitti uuden biisin. Otin kunnon kulauksen sytytysnestettä ja puhalsin suustani noin kolme metriä pitkän liekkimeren. Terassiyleisö kohahti ja olin ainakin saanut yleisön huomion. Sytytin kaikki soihtuni ja aloin taiteileilla niillä rytmikkäästi musiikin tahdissa. Kesken taiteilun huomasin, että turistibussi pysähtyi tielle eteeni, koska bussikuski halusi tarjota matkustajille tulisoihtutaiteilua. Bussin pysähdys aiheutti tielle pahan ruuhkan ja kuskit tööttäilivät toisilleen vihamielisesti. Myös jalankulkijat pysähtyivät seuraamaan esitystäni, jonka lopuksi useat heistä tulivat puistoalueelle odottamaan yökerhon aukeamista. Lopulta poliisit tulivat paikalle purkamaan syntynyttä liikennekaaosta.

Tulitaiteilun loppuhuipennuksena heittelin neljällä tulisoihdulla yhtäaikaa. Vasta ensimmäinen nesteytys ja aiheutan jo kaaoksen, ajattelin huvittuneena, kun valutin lisää sytytysnestettä soihtuihin. Sytytin ne ja aloin taiteilla uuden musiikkikappaleen tahdissa. Taiteillessani olin niin flow -tilassa, että menetin ajantajun kokonaan, kunnes huomasin, että kello oli jo kymmenen ja itse yökerho aukesi, jolloin koko terassi tyhjeni sisätiloihin. Menin baaritiskille ihastelemaan neljä sivuista cocktail -listaa, tilasin yhden vadkakolan, kunnes John Ganassos tuli luokseni, otti rivakasti olkapäästä kiinni ja sanoi: ”Hyvää työtä poika. Tule huomenna toimistolle kello kuusi. Meidän pitää keskustella sopimuksesi kuntoon.”

Olin niin innoissani kuulemastani, että bailasin ankarasti koko yön ja tutustuin muihin saarelle tulleisiin lomalaisiin. Loppuillasta juuri ennen sulkemisaikaa terassilla meno muuttui villiksi: DJ soitti ykköshitteljä samaan aikaan, kun naiset tanssivat villisti pöydillä. Tiuhaan tahtiin soi vähän väliä myös Kirkan englanniksi laulettu kappale, joka sinä kesänä oli noussut kreikan ykköshitiksi. Yritin selitää ihmisille, että Kirka on suomalainen, mutta kukaan ei uskonut minuun. Tutustuin hollantilaisseurueeseen ja Playboyn mennessä kiinni jatkoimme juhliamme rannalla, jonne pystytimme nuotion. Joku alkoi soittaa kitarallaan Bob Marleyn hittejä ja minusta tuntui, että elin elämäni parasta aikaa. Huomenna saisin hienon diilin ja kaiken lisäksi minulle jäisi rutkasti aikaa lomailuun ja juhlimiseen.

Heräsin iltapäivällä hyvinvoivana, koska nuori kroppani ei tuntenut vielä krapulan käsitettä. Lähdin läheiselle rannalle ja uin meressä itseni virkeäksi. Vietin koko loppupäivän rannalla rentoutuen ja illalla kuuden aikaan lähdin hiukan jännittyneenä neuvottelemaan johtajan kanssa. John otti minut vastaan toimistossaan, tarjosi minulle viskiä ja sanoi: ”Tiedätkö, esityksesi ansiosta meille tuli eilen sisään enemmän asiakkaita, kun normaalisti. Se näkyi kassassamme. Kaunko olet saarella?” ”Olen kahden viikon matkalla” vastasin, johon John lisäsi: ”Selvä. Haluan tehdä kanssasi kahden viikon esiintymissopimuksen. Paljonko haluat rahaa?” Tämän kysymyksen kuultuani olin hiukan hukassa, koska olin aina ollut huono rahaneuvotteluissa. Lopulta sain sanotuksi: ”No, Suomessa saan normaalisti 1500 markkaa per keikka, mutta voisin tehdä tarjouksen. Olen tyytyväinen jos saan 1000 markkaa illalta.”

John otti esiin laskukoneen ja laski summan drakmoiksi päivän kurssin mukaan. Hän haroi hiuksiaan mietteliään näköisenä ja sanoi yllättäen: ”Selvä, se sopii. Onko sinulla vielä muita toiveita?” Olin ihmeissäni, koska kuvittelin Johnin alkavan kreikkalaiseen tapaan tinkimään. Mietin muita toiveitani hetken, kunnes totesin: ”Olen nuori ja pidän juhlimisesta. Siksi olisi mahtavaa jos saisin kaupan päälle ilmaiset viinat” ”Se kyllä sopii, tuskin yksi suomalainen juo meitä konkurssiin. Ilmoitan kaikille tarjoilijoille, että saat juoda mitä vain talon piikkiin, mutta tietenkin luonnollisesti vasta keikan jälkeen”, John lisäsi. ”Tietenkin, enhän voi humalassa esiintyä. Mutta ettekö tarvitse keskiyöksi yllätysohjelmaa sisälle? Minulla on 12 minuutin kansainvälinen numero, osaan siis paljon muutakin, kuin vain soihtuheittelyä”, lisäsin koska janosin päästä keikalle sisätiloihin. John kuitenkin totesi: ”Emme tarvitse sisälle ohjelmaa. Ihmiset haluavat tanssia ja olemme jo saaneet heidät sisään, se riittää. Konsepti jossa tuot meille lisää asiakkaita sisään on toimivin. Ja millä aikaa ehtisit juhlia, jos olet kokoajan esiintymässä?” John olikin viisaampi, kun osasin kuvitella. Totta tosiaan, nyt minulla oli aikaa esityksen jälkeen rentoutua ja viettää ansaittua lomaa. Tapaamisemme päätteeksi John naputti kirjoituskoneellaan kirjallisen sopimuksen. Allekirjoitamme sen ja eniten olen innoissani lisäpykälästä: ”Ilmaiset viinat.”

Neuvottelumme loputtua kello oli jo puoli seitsemän ja on työaikani. Otin narikasta välineeni ja nyt aloin taiteilla entistä rentoutuneemmin, koska nyt minulla oli varma kahden viikon pesti. Tulitaiteiluni upposi jälleen yleisöön ja kymmenen aikoihin jatkoin yökerhon uumeniin läpikäymään pitkää cocktail-valikoimaa. Tarjoilijat olivat saaneet Johnilta ohjeet ja valuttavat minulle niin paljon ilmaista viinaa, kun sieluni sieti. Ja koska minulla oli harmikseni kova viinapää (tuli Suomessa kalliimmaksi humaltua), jouduin kumoamaan paukun jos toisenkin ennen kun sain edes pienen nousuhumalan.

Ilta ja saari tarjosivat minulle suuria elämyksiä, viinaa, naisia ja seikkailuja. Monet yökerhon asiakkaista tulivat kiittämään hienoista tempuista ja uuden seuran löytäminen ei ollut vaikeaa. Ilmaisen viinan johdosta pidin Playboyta tukikohtana, mutta vierailin myös saaren kuuluisalla pubikalulla, jossa useita satoja metrejä pitkä tie oli täynnä mitä erikoisempia pubeja, joiden kaikkien mainoksissa luki: ”Ilmaista tequilaa naisille!” Ja tequila oli varsinkin pohjoismaalaisten vaaleiden naisten suosiossa ja pubit täyttyivät tupaten täyteen naisista ja ei mennyt aikaakaan, kun lomaromanssia metsästäneet miehet seurasivat perässä.

Pubikadulla oli niin paljon porukkaa, että himoitsin lisätuloja: mitäs jos Plyboyn keikan jälkeen tulisin kadulle katutaiteilemaan? Seuraavana päivänä meninkin Kosin pääpoliisiasemalle tiedustelemaan: ”Saanko katutaiteilla pubikadulla” ja sain tylyn vastauksen: ”Et saa. Katutaiteilu on Kreikassa kiellettyä ja se rinnastetaan kerjäämiseen.” Ongelmia tuli myös illalla Playboyssa, kun kesken tulitaiteilun paikalle saapui kaksi poliisia. Terassin ylhäällä valvontapaikassaan haukan lailla päivystänyt John Ganassos juoksi luokseni ja supatti korvaani: ”Lopeta hetkeksi aikaa.” John pyysi poliiseja seuraamaan toimistoonsa ja kymmenen minuutin jälkeen he tulivat yökerhosta hymyssä suin ja ajoivat tiehensä. John tuli luokseni ja sanoi: ”Lahjoin sinulle katutaiteiluluvat kahdeksi viikoksi. Nyt meitä ei enää häiritä ainakaan heidän toimestaan.”

Sain siis myös sinä iltana taiteilla neljä tuntia sieluni kyllyydestä ja kun lopetin, menin tuttuun tapaani ensin hotellille suihkuun ja vaihtamaan bilevetimet päälle. Olin nuori ja kokeilunhaluinen, joten halusin kokeilla rajojani ja kestävyyttäni viinanjuonnissa. Puolessa välissä iltaa olin jo tutustunut cocktail -valikoimaan niin intensiivisesti, että olin jo selvästi kännissä. Huojuin jälleen kohti baaritiskiä, jolloin baarimikko sanoi: ”En tarjoile enää sinulle. Olet liian humalassa.” Muistin sopimukseni ja baarimikon sanoista suivaantuneena marssin John Ganassoksen puheille: ”Sopimustamme on rikottu. En saa enää ilmaista viinaa.” John sanoi vihaisesti: ”Tule näyttämään minulle, kuka baarimikko se oli?” Tein työtä käskettyä ja baaritiskille päästyämme John huusi baarimikolle: ”Tämä poika tässä saa juoda niin paljon viinaa kuin haluaa, onko selvä!”

Ja niin jatkoin juhliani ja jälleen päädyn jonkun uuden seurueen kanssa jatkoille läheiselle rannalle, jonka aurinkotuolille sammuin juuri ennen auringonnousua. Heräsin farkuissani ja pitkähihaisessa mustassa paidassa keskellä päivää ja ympärilläni oli lomalaisia uima-asuissaan, jotka osottelivat ja naureskelivat minulle. Noloissani lähdin hotellille lepäämään ja suunnittelemaan loma-ohjelmaa. Esiintymisien ja juhlimisen lisäksi halusin nähdä myös muuta elämää, joten osallistukin luostariretkelle sekä merimatkalle, joka kertoi helmensukeltajien hisoriasta. Tarina teki suuren vaikutuksen ja päätin joskus kokeilla sukellusta.

Koska olin jokerimatkalla, puolessa välissä lomaani sain kaksiooni myös toisen lomalaisen. Nelikymppinen Hannu esitteli itsensä, kertoi olevansa ammattikokki. Hän esitteli heti taitojaan valmistamalla taivaallista päivällistä. Kerroin, että olen töissä Playboyssa ja työaikani loppuu kymmeneltä. Sovimme, että keikkani jälkeen lähdemme tutusumaan saaren muihin yökerhoihin. Ja saavuttuamme hulppeaan ulkoilmayökerhoon, jonka keskellä on suuri uima-allas, kävelin tuntemattoman kreikkalaisen luokse ja sanoin: ”Annan sulle 100 drakmaa, jos heität mun kanssa mun kaverin uima-alataaseen”, ”Ok, odota hetki” kreikkalainen sanoi. Hetken kuluttua Hannu sekä kreikkainen tulivat luokseni, ottivat minusta kiinni ja heittivät minut altaaseen. Kömpiessäni altaasta ylös, kreikkalainen sanoi: ”Kaverisi maksoi enemmän.” Samalla huomasin, että silmälasini olivat tippuneet rytäkässä altaan pohjalle ja menin ilmoittamaaan asiasta yökerhon johtajalle, joka lähetti sukeltajan niitä metsästämään. Lasini löytyivät ja jatkoin villejä juhlia litmärkänä läpi yön.

Päivät alkoivat muistuttaa toisiaan. Heräsin iltapäivällä ja kävin meressä uimassa, tein keikan, jonka jälkeen biletin ankarasti valomerkkiin saakka, jonka jälkeen eksyin jonnekkin jatkoille rannalle. Vähän väliä kävin nostamassa Ganassokselta esiintymispalkkioita, jotka hän maksoi pimeänä suoraan käteen. Sain paljon esiintymiskokemusta ja huomasin, että tekniikkani alkoi kehittyä huimaa vauhtia. DJ:n soittaessa rytmiä antauduin jonglööritaiteelle täysin ja heittelin välineistöäni kuin flow -tilassa. Näin syntyi paljon uusia temppuja ja minusta tuli nopea. Todella nopea. Kossilla minusta tuli tempojonglööri.

Viimeisenä iltanani Ganassos kutsui minut toimistolleen ja sanoi:
”Kuules poika. Ollaan tässä laskettu ja olet tuonut kassaamme paljon rahaa. Haluan palkata sinut koko loppukesäksi myös elo-syyskuuksi” Mietin hetken aikaa, kunnes vastasin:
”Se ei oikeen onnistu, kun mulla on vielä yksi vuosi opiskeluita jäljellä. Koulu alkaa viikon päästä”
”Unohda opiskelut, kun tienaat jo meillä. Jos jäät niin maksetaan hieno hotellihuone ja lennot takaisin Suomeen. Sulle ei tulisi mitään kuluja. Ruoatkin me maksetaan ja palkkaa voidaan nostaa tuhanteenviiteensataan markkaan illassa” Mietin hetken aikaa houkuttelevaa tarjousta ja vastasin:
”Eikun mun on pakko mennä Suomeen jatkamaan koulu loppuun. Kiitos yhteistyöstä. Katsotaan sitten vaikka ensi kesänä uudestaan”
Ganassos näytti närkästyneeltä. Lopulta hän kakisti:
”Olet sinä kyllä varsinainen... varsinainen... Hullu suomalainen sanoisin!”
Ganassoksen lausahdus jäi kummittelemaan mieleeni: Crazyfinn
. Se tulisi tästä lähtien olemaan taiteilijanimeni ulkomailla.

- JK