Vuonna 2004 olimme menossa seitsemän hengen artistipoppoon kanssa Moskovan kautta Pohjois-Korean Pjongjangiin esiintymään presidentti Kim Il-sungin synttäreille. Joukkiossamme oli myös muita artisteja ja lähestyessämme Moskovan päälentokenttää eräs venäläinen akrobaatti totesi: "Tsetseeniterroristit ovat kaapanneet lentokoneen toisella Moskovan lentokentällä. Siksi myös tällä kentällä turvatoimet on kiristetty äärimmilleen."
Huomasimme kiristyneet turvatoimet heti saavuttuamme: siellä täällä pyörineiden koppalakkeihin sonnustautuneiden miliisien lisäksi jo heti sisäänkäynnin ovelle oli tuotu läpivalaisulaitteet. Kyltissä luki venäjäksi ja englanniksi: "Ei teräesineitä, ei puukkoja, ei kynsisaksia jne." Kädessäni oli kuitenkin iso oranssi kotelo, joka kätki sisuksiinsa kuuden kilon STIHL 020T -moottorisahan. Sanoinkin ryhmälle: "Menkää te ensin ja katsokaa sitten naismiliisin ilmettä, kun hän näkee läpivalaisulaitteesta sisällön."
Laskin kotelon hihnalle jännittyneenä. Millisi tarttui läpivalaisukuvan nähdessään heti radiopuhelimeen ja kutsui apujoukkoja. Muutamassa sekunnissa kaksi äkäistä miliisiä nappasi käsistä kiinni ja veivät sivummalle kuulusteluun. Peruuntuuko matkamme, mietin ihmeissäni. Koitin selittää, että mukanani oli vain työväline, ja että en ole terroristi. Välillämme oli kuitenkin kielimuuri, koska miliisit eivät juuri puhuneet englantia. Siksi yritinkin eri kielillä: "Jonglööri, juggler, juggling, jongleur..." Tehostin viestiäni heiluttelemalla käsiäni edestakaisin. Ei mennyt perille ja he loivat hölmistyneitä ja epäileviä katseita. Viimein keksin toisen taktiikan: muistin, että Moskovassa on maailmankuulu sirkuskoulu ja että venäläiset arvostavat suuresti sirkustaidetta. Siksi sanoinkin: "Sirkus, circus, cirkö..." Nyt heidän ilmeensä jo vähän värähti. Mutta kauhukseni he sanoivat huonolla englannilla: "Näytä meille."
En tiennyt mitä tekisin, koska käynnissäolemattoman moottorisahan viskominen on huomattavasti vaarallisempaa kuin käynnissäolevan, koska sahasta puuttuu kokonaan hyrrävoimat ja keskipakoisvoima. Laippa painaa paljon ja se on toisella puolella sahaa, joten joskus saha joka ei ole käynnissä lentelee minne sattuu. Mutta en saanut vaihtoehtoa millisien toistaessa: "Show us."
Niinpä ryhdyin toimeen ja näytin sahaesitykseni taatusti urani ihmeellisimmässä "keikkapaikassa" Moskovan lentoasemalla samaan aikaan kun lukuisat matkustajat ihmettelivät: "Mitä ihmettä täällä tapahtuu?" Koko muu suomalaisryhmä naureskeli hysteerisenä taaempana. Kun lyhyt show oli ohi, miliisien silmät kirkastuivat ja nyt he uskoivat. Samalla he kuitenkin ilmoittivat englantia tapaillen: "Sahasi ei mene normaaliin check-in -tiskin läpi ja erikoistavaroiden lähtöselvitystiski on kiinni." "Mitäs nyt tehdään?", kysyin. "No broblem Sir, You can take it as a hand luggage!" Miliisi laittoi sahakoteloon kiinni lupalapun ja niinpä astelin Pohjois-Korean valtion Koryo Airlanesin - kansainvälisten luokituksien mukaan maailman vaarallisin lehtoyhtiö - koneeseen muiden kynsisaksettomien matkustajien kauhuksi moottorisaha käsimatkatavarana.
Istuin paikalleni, mutta kotelo ei mahtunut hattuhyllylle, eikä muuallekkaan. Kutsuin lentoemännän ja hän johdatti koneen takaosaan, jossa avasi lattialuukun. Olin hölmistynyt. Kim Il-sungin punataustaiseen rintanappiin sonnustautunut lentoemo sanoi lopulta käskevästi. "Vie se tuonne!", Katsoin rahtiruuman pimeyteen vieviä jyrkkiä ja kapeita portaita, kunnes uskaltauduin alas. Asettelin sahan rahtiruuman hyllylle ja samalla ajattelin, että voisin helposti irrottaa sahan uunituoreesta pakasta otetun terän.
Onneksi en aikonut kaapata konetta!
- Juha Kurvinen
maanantai, 25. elokuu 2014
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.