idea%20%281%29.jpg

Välillä hämmästelen 25 vuoden jonglööriurani aikanisia outoja tilanteita; löysin itseni esim. neljä kertaa Pjongjangista, Tina Turnerin maailmankiertueen lavalta, Huhg Hefnerin palkkalistoilta ja Michael Hodorkowskin bileistä Saariselältä. Joistakin näistä tilanteista voit lukea tästä blogista.

Mietin, että nämä tilanteet johtuvat ehkä elämänasenteestani; olen aina ollut ennakkoluuloton kokeilijaluonne ja olen heittäytynyt tilanteisiin täysillä mukaan. Monet ovat kysyneet: ”Miten pääsit alunperin Pohjois-Koreaan ?” Siihen ei liity kummallista salaisuutta: vuonna 1997 soitin maan lähetystöön Kulosaaren puistotielle ja varasin audienssin, kävelin sisään, näytin mainosvideon ja sanoin: ”Haluan keikalle Kim Il-sungin synttäreille.” Asia oli sillä selvä.

Tarkoituksenani ei ole kerskailla kokemuksillani vaan kannustaa ja esittää uusi näkökulma Suomen pahimpaan kansansairauteen; vaatimattomuus ja nöyryys. Sanotaanhan kiveen hakatussa laissamme; Pidä kynttilääsi vakan alla. Mielestäni mantra tuhoaa rohkeuden ja sisun. Tällä asenteella ei saada Suomea uuteen nousuun tai uusia työpaikkoja. Elämmehän parhaillaan uusien innovaatioiden ja start up -yrityksien aikakautta, jolloin asennetta ja tukea tarvitaan Suomen toisen kansansairauden kateuden sijasta.

Olosuhteiden pakosta - alan managereita ei vielä silloin ollut - olen 14-vuotiaasta lähtien pitänyt tulisoihtuani korkealla ilmassa. Tämä on taannut uusia ideoita, innovaatioita, töitä, yhteistyösopimuksia, kiertueita ja ulkomaankeikkoja. Suomi tarvitsee mielestäni roppa kaupalla lisää rohkeutta, itsetuntoa ja asennetta. Olen huomannut, että tätä asenntta on perivihollisillamme ruotsalaisilla; ehkäpä juuri siksi lähes kaikkien maailman lentokenttien Tax Free -myymälöissä on rivikaupalla Absolut -vodkaa ja Marabou – suklaata. Sen sijaan Finlandia -vodka ja Fazerin sininen loistavat poissaolollaan.

Tämän asenteemme huomaa parhaiten, kun joku kertoo Suomessa missä tahansa pöytäkeskustelussa innoissaan jonkun uuden idean tai liiketoimintasuunnitelman. Se lytätään usein välittömästi ja kaikki keskittyvät löytämään kaikki ne syyt, miksi idea ei toimi missään tapauksessa. Haetaan virheitä ja maalaillaan uhkakuvia positiivisen brainstormingin tai mindmappingin sijasta

Esim. ystäväni on mobiililaitteiden sovelluskehittäjä ja hän muutama vuosi sitten sanoi innoissaan: ”Mulla tuli idea uudesta treffisovelluksesta, jossa ihmiset löytävät toisensa satelliittipaikannuksen avulla.” Idea lytättiin välittömästi: ”Ei kukaan ihminen maanpallon päällä halua paljastaa sijaintiaan. Ei toimi!” Sovelluskehittelijä masentui koemarkkinoinnistaan ja lopetti kehitystyön, koska uskoi ihmisiä. Meni vuosi, kunnes tuli treffipalvelu Tinder, joka ylsi maailmanmaineeseen. Mitä olisikaan tapahtunut jos ihmiset olisivat todenneet: ”Hyvä idis! Kehitä ihmeessä ja kokeile!” Kuinka monta uutta työpaikkaa olisi saatu?

Mistä tämä sitten johtuu? Toimin aikanaan 15 vuotta yrittäjänä ja kauppasin työkseni yrityksien bileisiin uusia estradiviihteeseen liittyviä ideoita, käsikirjoituksia ja innovaatioita. Menestyin niin, että tulin hommalla toimeen, mutta samalla huomasin; suomalainen haluaa turvautua vanhaan ja turvalliseen, muutosta pelätään kuin ruttoa. Ehkä tämä on pääsyy sille miksi innovaatioita katsotaan kieroon? Uusia ideoita ja muutosta pidetään kenties uhkana tutulle ja turvalliselle? Paljon on poikkeuksiakin ja Suomi on onneksi täynnä yrityshautomoita, mutta tarkoitan nyt yleistunnelmaa.

Kerron pari esimerkkiä omasta elämästäni. Kun aikoinaan sain idean ja sanoin: ”Ajattelin kokeilla onnistuuko kolmen aidon moottorisahan heitto?” Monet vastasivat: ”Älä! Se on fysiikan lakien mukaan mahdotonta! Sahat painavat liikaa! Älä tapa ittees!” Kun kerroin ideasta ulkomailla: ”Wau! Tee se ihmeessä!” Löysinkin sponsorin Saksasta (STIHL -moottorisahat) ja tein homman. Sen jälkeen olen elättänyt itseäni pelkästään tällä yhdellä tempulla yli 15 vuotta. Mitä olisikaan tapahtunut jos olisin uskonut negaatioita?

Kun vuonna 2003 kerroin: ”Ajattelin tehdä koomisen vedenalaisen jonglöörishow'n. Se olisi varmasti hauska projekti” Jotkut vastasivat: ”Ei onnistu! Etkö tiedä, että vedenalla jongleeraaminen on mahdonta!” Haettiin vain kakkia niitä syitä, miksi juttu ei varmasti toimi. Saman idean kerroin viihteen mekassa Las Vegasissa Sal Murillo nimiselle managerille, joka vastasi: ”Kun teet sen, myyn show'n MGM -kasinon estradille!” Treenasinkin sen ja esitin Katso Pois -ohjelmassa. Onneksi tukijoitakin siis on ollut, mutta lähes poikkeuksetta he ovat maan rajojen ulkopuolella.

Kun päätin kirjoittaa Pohjois-Korean seikkailustani kirjan, ulkomailla oltiin ajankohtaisen aiheen johdosta innoissaan, mutta jotkut Suomessa totesivat: "Et saa sitä koskaan julki! Suomessa alle 1% kässäreistä julkaistaan! Kuvittelet nyt itsestäsi liikoja!" En uskonut vaan luotin itseeni; nyt opuksen ensipainos on myyty loppuun (1500 kpl) ja se on julkaistu englanniksi Amazonissa, joka tilittää kuukausittaista tuloa rahoittaen sillä elämääni. Tässä vaiheessa usein mollaajat katoavat ja heistä et enää koskaan kuule. He varmasti ajattelevat: ”Perkele. Se teki sen sittenkin!” Jotkut kääntävät takkiaan ja alkavat tukea. Siitä ei kuitenkaan enää silloin ole mitään hyötyä; tukea tarvitsee idean kehitysvaiheessa, ei enää sitten kun menestyy.

En sitten tiedä onko minulla käynyt vain huono tuuri ja olen 25 vuotta putkeen kohdannut vain vääriä ihmisiä, mutta samaa mieltä kanssani ovat monet muut luovan alan ammattilaiset; innovaatioita dissataan ja niiden läpiviemiseen tulee tehdä hartiavoimin töitä taistellen nimenomaan vanhentuneita asenteita kohtaan vaikka työpanos tulisi suunnata nimenomaan idean eteenpäin viemiseen.

En tiedä miten tällaiset asenteet nostavat konkurssin partaalla olevaa maatamme ylöspäin? Nyt tarvitaan nimenomaan uusia luovia ja poikkeuksellisia innovaatioita. Tarvittaisiin asenneilmapiirin muutosta, mutta pahoin pelkään; Pidä kyntilääsi vakan alla -nöyryysmantra on syöpynyt liikaa mieliimme. Monet eivät lisäksi uskalla pitää itsestään, ideoistaan ja innovaatioistaan mekkalaa, koska idearikas extrovertti leimataan usein Suomessa kaiken lisäksi narsistiksi. Pitäisikin siis olla kotona neljän seinän sisällä puhelin kiinni odottaen Jumalan ihmettä.

En usko tähän. Kannattaa olla rohkea! Kannattaa soittaa! Kannattaa lähettää e-mailia! Kannattaa kertoa! Kannattaa koputtaa! Ja ennen kaikkea kannattaa kysyä! Kysyminen maksaa nolla euroa. Kysyminen avaa suljettuja ovia. Kysyminen mahdollistaa asioita. Yksi yksinkertainen rohkea kysymys saattaa aiheuttaa positiivisuuden kierteen, tehdä ideat todeksi ja muuttaa koko elämän.

Ihmeitä ei tapahdu. Niitä tehdään.