revontulet-levi-lappi-suomi.jpg

Levi, 2010:

Levin menestynein yrittäjä Päivikki Palosaari halusi Kopponen & Kurvinen Show'n pääesitykseksi Hullu Poro Areenalle. Sopimukseen kuuluivat keikkapalkkion lisäksi lennot, majoitus, ruoat ja viikon loma kaupan päälle. Otin taksin Turun lentoasemalle, jossa kaikki moottorisahani takavarikoitiin, koska turvamääräykset olivat jälleen muuttuneet entistäkin tiukemmiksi. Uusien sääntöjen mukaan edes tankki tyhjänä olevaa moottorisahaa ei saa ottaa lastiruumaan, jos saha on joskus ollut käynnissä. Viranomaiset pelkäävät sahan sisäisiin letkuihin mahdollisesti jääneitä bensajäämiä. Selitin monta kertaa: ”Olen putsannut tankit ja käyttänyt koneen niin tilttiin, että mitään bensajäämiä ei varmasti ole!” Selittelyt eivät auttaneet ja sahat jäivät Turun lentokentälle.

Lensin ensin Helsinkiin, koska halusin noukkia kyytiini isäni, koska olimme samalla lähdössä viettämään hänen 60-vuotisjuhlaansa. Sain ujutettua myös isäni kaikki lennot ja majoitukset keikan piikkiin, koska isälläni vanhana tukkijätkänä ja metsurina oli myös työrooli sahojenhuoltajana. Sahat eivät nyt vain olleet matkassa, joten syntymäpäiväsankari pystyi vain rentoutumaan. Menimme sisälle koneeseen, jossa meitä pidettiin kolme tuntia vankeina, koska laukuista huolehtineet työntekijät olivat menneet lakkoon ja lentokenttäsääntöjen mukaan emme saaneet poistua koneesta. Lapset itkivät ja matkustajat olivat janoisia. Soittipa joku myös Iltalehteen. Lopulta laukkumme saatiin kyytiin ja myöhästymisestä johtuen jouduimme lentelemään yöllä pitkin Lappia, jotta uusi lisäyhteys Leville löytyi.

Viimein Leville päästyämme huomasimme pakkasen kivunneen jo lähelle kolmekymmentä astetta. Hullun Poron vastaanotosta kävin kuittaamassa käyttöömme kolme kaksikerroksista saunallista hirsimökkiä ja kävellessäni mökeille päin vastaani tuli vain ulkomaalaisia turisteja pääasiassa Venäjältä, Saksasta ja Japanista. Esitykseen oli aika vielä pari päivää, mutta vapaa-ajasta huolimatta emme innostuneet laskettelurinteisiin ennätyspakkasista johtuen. Yön seikkailun jälkeen uni maittoi.

Seuraavana iltana suuntasin nokkani kohti legendaarista Wanha Poro -ravintolaa, jossa oli menossa suuret juhlat. Tapasin paikalta show'mme juontajan DJ Jan ”Jaba” Baasin, jonka seurueessa viihtyivät kaikki sen kauden Big Brother -ohjelman kilpailijat. Voittaja, turkulainen Aso Alonso bailasi villisti ja hänen rauhoituttuaan kysyin: ”Mitäs aattelit voittorahoilla tehdä?” ”Se on salaisuus” Aso veisteli. BB-kilpailijoiden lisäksi paikalla oli 7 Päivää -lehden reportteri Milla, koska olihan juuri Seiska kustantanut kilpailijoille koko viikon ryyppäysmatkan, jotta saataisiin jutun juurta viikkolehteen.

Bileet jatkuivat ja pakkasessa hytisevä porukka päätti siirtyä karaokeravintolaan, jossa illan osanottajat kilpailivat huomiosta. BB-ohjelma oli juuri päättynyt ja nyt kilpailijat halusivat keikkoja ja töitä. Siksi muutama tuli minullekkin kauppaamaan juontokeikkojaan, joista en innostunut, koska tiedän juontamisen olevan vaikeaa ammattilaisten hommaa ja tuosta noin vain ei voi ryhtyä juontajaksi, kuten jotkut Big Brotherissa mukana olleet kuvittelevat.

Aamulla menin mielenkiinnosta hotellin vastaanoton koneella internetiin ja 7 Päivää -lehden nettisivuille. Kauhukseni huomasin, että siellä seurattiin Levin tapahtumia lähes reaaliajassa. Minustakin oli revitty jo yksi otsikko: ”Moottorisahajonglööri selitteli sahojensa puuttumista” Jatkossa pitäisi siis olla pelko perseessä ja varoa tekemisiään, ajattelin, koska olin vuosikausia kaikin tavoin yrittänyt välttää mediaa, varsinkin keltaista lehdistöä.

Läksin Hullun Poron legendaariselle aamupalalle, jossa äkkäsin vanhan laivatuttuni muusikko Remu Aaltosen muusikkokaverinsa kanssa. ”Mitäs täällä teette?” kysyin, johon Remu vastasi: ”Töissä ollaan” ”Missäs ootte keikalla, tullaan kattomaan” ”Ei olla keikalla, kun on studiohommia, tehdään uusia biisejä, tää ympäristö inspiroi kato” Kopponekin liittyi seuraamme aamiaisella ja suunnittelimme illan kuvioita: räjäyttäisimme Hullu Poro Areenan tunnelman kattoon.

Illalla säntäsimme estradille energisinä ja porukkaa oli hyvin paikalla. Ennen aloitustamme esiintyi rajusti mainostettu ”Big Brother Show”, jonka aikana huppelissa olleet BB-kilpailijat menivät riviin seisomaan ja heiltä kysyttiin pari kysymystä. Muutama pettynyt yleisönedustaja huusi: "BUU!” ja muutenkin tunnelma oli epämääräinen. Yksi mimmi huojui niin paljon, että meinasi kaataa koko välinetelineeni kaljoineen päivineen.

Koska Hullu Poro Areenalla on yksi Suomen parhaista valojärjestelmistä nimenomaan jonglöörille (etuvalojen lisäksi valoa takaviistosta ja sivulta, jotta ilmassa lentävät välineet näkyvät), vedimme show'tamme täysiä ja porukka alkoi viihtyä ja pitää näkemästään. Temppumme hurjenivat aste aseelta ja itse heittelin Metallican tahdissa kahta isoa terävää sapelia ja omenaa, kunnes yleisö yllättäen alkoi pomppia musiikin rytmissä tahdissa ilmaan. Lopulta söin omenan välistä ja porukka oli sen verran paljon mukana, että ajattelin heittää omenan rennolla roikulla yleisöön. Omenan neste tarttui kuitenkin suojahanskani mokkapintaan ja vahingossa omppu lähti kuin raketti täysiä vaakasuoraan jonnekin päin yleisöä! En kuitenkaan nähnyt minne, koska etuvalot häikäisivät niin paljon tehden yleisön pimeäksi mereksi.

Välissä Kopponen söi askillisen palavia savukkeita ja roudatessaan pöytäänsä hän vahingossa kaatoi sen ja tästä alkoi lumipallo vyöryä kukkulalta alas. Jotkut yleisössä varmasti ajattelivat: ”Ensin kaverit tekevät huimia temppuja ja nyt ei mikään onnistu!” Kun tuli jälleen vuoroni joku yleisönedustaja juoksi estradin rappusia pitkin hulluna kohti näyttämöä kaksi järjestyksenvalvojaa perässään. Mies ehti kuitenkin eteeni ja heitti Gin Tonicin naamalleni! Turvamiehet roudasivat miehen sivummalle, jonka jälkeen toinen tuli sanomaan: ”Se on venäläinen asiakas. Saimme sen verran selvää sen englannista, että se sun heittämä omena oli lentänyt suoraan hänen vaimoa päähän ja meikit olivat menneet pilalle! Ei saatana, ajattelin ja pyysin selkkausta useaan otteeseen englanniksi anteeksi.

Drinkin heittäminen aiheutti kuitenkin sen, että toinen piilolinsseistäni tippui lavalle ja en nähnyt juuri mitään, koska näköni on – 6,5. Tässä ei ollut muuta ongelmaa, kun se, että oli vielä finaalinumeroni vuoro: tulisoihtushow yleisöavustajan kanssa. Meninkin jo bäkkärille, kunnes juontaja sanoi: ”Kyllä sun se pitää nyt esittää, porukka odottaa finaalitemppua!” Harkitsin tarkkaan; toisella silmälläni en nähnyt mitään ja kohta kädessäni olisi kolme soihtua, joista lähtisi metrin korkuinen lieska, joista yhden känninen yleisöavustaja heittäisi minulle kolmen metrin päästä ja minun tulisi siitä suoraan jatkaa jongleeraamista kolmella soihdulla! Tsekkasin vielä, että koko lavan vierusta verhoineen oli täynnä helposti syttyvää materiaalia. Päätin kuitenkin mennä ja yleisö taputti vaikka he eivät tienneet, että kohta ehkä syttyisi suurpalo ja paikka evakuoitaisiin.

Otin estradille avustajakseni jonkun BB -tyypin, joka oli niin kännissä, että juuri ja juuri pysyi pystyssä kun huojui lavalla tulisoihtu kädessä osan yleisöstä naureskellessa, mikä oli hyvä asia, olihan kyseessä koominen show. Sain ihmeellä ja tuurilla kopin vaikeasta heitosta, joka suuntautui vauhdikkaasti polveni korkeudelle. Siitä sitten lopputemput ja suihkun kautta Levin yöelämään.

Sain jälleen yhden keikan mitä muistella lämmöllä. Hutiloinnista - joita suurin osa ei edes tiennyt tai huomannut – huolimatta teimme yhden uramme parhaista 45 minuutin keikoista - asiakas ja yleisö olivat tyytyväisiä - ja kukaan ei edes huomannut, että Turun lentoasemalla takavarikoidut moottorisahat puuttuivat.

Juha Kurvinen