guinness-wr-tv_lg.jpg

Blogeissa on paljon treeni – ja urheilupäivityksiä, joten päätin jakaa elämäni rajuimman treenihässäkän: 

Kun vuonna 1999 tein Guinness World of Records -ohjelmassa ensimmäisen maailmanennätyksen kolmen aidon ja käynnissä olevan moottorisahan heitossa, siitä lähti maailmalla jonglöörien kilpavarustelu, kun uusia ennätyksen yrittäjiä ilmaantui kuin sieniä sateella. Jonglöörit ajattelivat, että temppu on sittenkin mahdollinen ja monet alkoivat etsimään ja kehittelemään mitä erikoisempia kikkoja, joilla saada sahat kevyemmiksi ja heittotulos paremmaksi.

Vaikka ensimmäinen ennätykseni ei ollut heittomäärältään suuri – vain 9 heittoa – tein sen silti neljän vuoden intensiivisien voimailu- ja tekniikkatreenien jälkeen painavilla noin kuuden kilon Sthil 020T -moottorisahoilla. Samaan aikaan vuosi vuodelta moottorisahojen valmistajat kehittelivät yhä kevyempiä yhden käden malleja, joissa kaasutinosa on sahan ylhäällä, jolloin sahaa voi käyttää yhdellä kädellä vaikka puussa roikkuen. Ennätystenrikkojat kiinnittivät hampaansa juuri näihin malleihin ja ei mennyt aikaakaan, kun sain uutisia maailmalta; ennätykseni oli rikottu. Tämä herätti kilpailuviettini, olihan aitojen sahojen viskominen alunperin suomalainen juttu, joten päätin tehdä toisen maailmanennätyksen.

Otin yhteyttä Guinnessin Ennätystenkirjan pääkonttoriin Lontooseen ja tiedustelin sen hetkistä tulosta. Selvisi, että kanadalainen jonglööri Tom Comet piti ennätystä halussaan ja oli heitellyt haamutuloksen 44 heittoa. Googlasin miehen heti ja huomasin, että The Herald -lehti oli tehnyt miehen tempauksesta kansikuvajutun. Tutkin tarkkaan kuvaa ja huomasin miehen käyttävän 4,3 kiloista oranssinväristä Ehco -moottorisahaa. Soitin saman tien maahantuojalle ja tarjosin sponsoridiiliä. Parin päivän päästä rahtifirma toi sahat pahvilaatikossa kotiovelleni, saisihan merkki näin lähes ilmaista näkyvyyttä live- ja televisiokeikkojen yhteydessä. 

Vein sahat ensitöikseni merkkihuoltoon, jossa kaasuttimen tyhjäkäynti säädettiin digitaalimittarilla 2500 kierrokseen minuutissa. Se oli sopiva kierrosluku, jolla saha pysyy ilmalennon aikana Mika Häkkisen sanoin ”balanssissa.” Poistin lisäksi sahoista ketjujarrusysteemit, jotta niistä tulisi yhä kevyemmät. Elettiin kesää 2002 ja Guinnessin sääntöjen mukaan minun oli ilmoitettava ennätysyrityksen paikka ja aika etukäteen Lontooseen. Kuin tilauksesta minulle soitti OffRoad -moottoriurheilutapahtuman promoottori, joka kysyi tapahtumaansa Helsingin Kaapelitehtaalle erikoisohjelmaa. ”Miten olisi normaalin keikan jälkeen kolmen moottorisahan heiton maailmanennätysyritys?” ”Sehän sopii teemamme paremmin kuin hyvin. Voin hoitaa promootiopuolen ja median paikalle”, promoottori sanoi ja löimme keikan lukkoon.

Olisi noin puoli vuotta aikaa valmistautua ja treenata, joten tein jonkinlaisen treenisuunnitelman: koska harppaus 9 heitosta yli 44 heittoon olisi valtava, tarvitsisin rutkasti lisää räjähtävää voimaa ja tekniikkatreeniä, jotta suoritus olisi mitenkään mahdollinen. Otin kalenterini esiin ja merkkasin sinne keikkojen lisäksi puolen vuoden täyteen treenejä; kolme kertaa viikossa kuntosaliharjoittelua ja kolme kertaa viikossa lajikohtaista tekniikkatreeniä itse suoritusta harjoitellen eräällä Kirkkonummen avohakkuualueella, kun kotona tai liikuntasalissa ei luonnollisesti pystynyt harjoittelemaan; jos saha tippuisi, terä tekisi selvää lattiasta.

Otin parin kuukauden treenien jälkeen salilla käyttööni moottorisahojen painoiset Kirya -kahvakuulat normaalin lihasvoimaharjoittelun tueksi, joilla tein räjähtäviä sarjoja mukaillen samaa liikettä käsillä mitä sahojen heittelyssäkin. Samalla viikolla olin treenien jälkeen rentoutumassa ja oluella Kirkkonummen Rock'n Roll Cafe -pubissa ja baaritiskillä tapasin sattumalta voimanostajan, jonka kanssa vaihdoimme treeni-ideoita. Hän sanoi huolestuneena: ”Treeniohjelmasi tökkii. Ei ole mitään järkeä heilutella sahojen painoisia Kirya -kuulia, kun silloin voimasi eivät kasva ja sahat tuntuvat suorituksessa painavilta. Ota käyttöösi paljon sahoja painavammat kuulat ja treenaa niillä rajuja sarjoja, jolloin räjähtävät voimasi kasvavat niin, että lopulta sahat tuntuvat höyhenenkevyiltä.” Otin neuvon onkeeni ja vaihdoin käyttööni 18 kg ja 24 kg kuulat, joilla treenasin räjähtäviä sarjoja. Treeni tuntui tehoavan hyvin, koska niiden jälkeen olin tiltissä. Sauna auttoi.

Tekniikkatreenit sen sijaan tökkivät pahasti. Vaikka tulokseni heittojen määrässä kasvoi viikko viikolta – ensin 15 heittoa, sitten 30 heittoa – 44 heiton haamutulos tuntui ylivoimaiselta haasteelta. 30 heiton jälkeen voimat yksinkertaisesti loppuivat kuin seinään ja vaikka jatkoin heittoliikettä kaikilla voimillani, en enää 30 jälkeen saanut sahoista koppeja ja ne tippuivat jaloissani olleelle turvamatolle, jonka jälkeen sahan mekaniikka sammutti sahat turvallisuussyistä automaattisesti. Kiskaisin sahat uudestaan käyntiin ja maitohappojen johdosta tulos aina vana aleni – ensin 25 heittoa, sen jälkeen hyvä jos 10. Tarvitsin lisää voimaa ja kestävyyttä.

Muutin treeniohjelmaa lisäten painoja huomattavasti. Kevyiden ja pitkien sarjojen tilalle vaihdoin lyhyet sarjat raskailla painoilla. Noin tunnin treenien alkulämmittelyn hoidin soutulaitteella ja lisätreeniksi valitsin säkin hakkaamisen treenien jälkeen. Venyttely jäi vähemmälle ja palautumisen hoidin saunomisella. Ruokavaliossa lisäsin proteiinien määrää ja aloin käyttää palautusjuomaa ja lisäravinteita.

Uusi ohjelma tehosi ja parin kuukauden jälkeen heittelin treeneissä yli 40 heittoa! Treeni tuntui kulkevan nousujohteisesti kohti MM -tulosta, mutta 44 tuntui olevan kuin joku maaginen raja, jota oli lähes mahdoton yrittää. Kului pari viikkoa lisää ja sain 43 heittoa! Sillä viikolla tutkin tarkemmin Tom Cometin kuvaa ennätyssuorituksesta ja huomasin, että hänen sahojen laipoissa oli suuria reikiä. Sahan laippa painaa yllättävän paljon ja reiät keventävät sahoja ehkä juuri ratkaisevasti. Laipan rakenteen johdosta reikien tekeminen olisi kuitenkin äärimmäisen hankalaa, joten otin yhteyttä helsinkiläiseen vesileikkurifirmaan, joka taiteili laippoihin neljä reikää.

Treeneissä huomasin, että reikien johdosta sahojen käyttäytyminen ilmalennon aikana muuttui hiukan; nyt sahan voltti oli hitaampi, koska laippa oli kevyempi ja se muutti hyrrävoimia. Sain kuitenkin treeneissä tulokseksi 44 heittoa! Sivusin maailmanennätystä, mutta treenituloksia ei hyväksytä ja kukaan ei muutenkaan ollut todistamassa, koska treenasin yksin. Mahdollisen loukkaantumisen vältin sillä, että päälläni oli aina täydellinen metsurin viiltosuojapuku teräskärkisine työkenkineen, suojahanskat ja metsurin kypärä visiireineen. 

Itse ennätysyrityksessä päätin pukeutua kuitenkin farkkuihin ja farkkurotsiin teeman mukaisesti kypärän lisäksi, joten tekniikka olisi saatava mahdollisimman stabiiliksi ja turvalliseksi. Jos en saisi sahasta koppia se saattaisi osua jalkaan ja 2500 kierrosta/min tekisi rumaa jälkeä ja hengenvaara olisi todellinen. Siksi treenissä tein kymmeniä toistoja varmuuden löytämiseksi. Jos tiputin, käynnistin sahat aina uudestaan ja uudestaan niin kauan, kunnes palautumistaukojen jälkeen 40 heittoa meni rikki. Silti en koskaan treeneissä yltänyt yli 44 heiton ja olin huolestunut. Mitä yleisö ajattelisi jos epäonnistuisin? Minulla lisäksi olisi käytössäni vain yksi yritys, koska 44 heiton heittäminen vie koko kropan maitohapoille jaloista, selkään ja käsiin, jonka jälkeen tulos tippuu 30 heittoon. Sitten tarvitaan vähintään puolen tunnin tauko ja tankkaus, mutta niin pitkiä taukoja itse suorituksessa ei sallittaisi ohjelma-aikataulu huomioiden. Vain yksi yritys, ajattelin huolestuneena.

Kun olin treenannut ennätysyritykseen puoli vuotta putkeen ja 44 heiton haamutulos oli edelleen rikkomatta, tapasin jälleen Rock'n Roll Cafessa voimamiehen, joka onneksi alkoi jakaa treenivinkkejään: ”Tiedän mikä on vikana! Olet treenannut liikaa ja olet ylikunnossa. Siksi tulos ei parane. Nyt teet niin, että viet sahat varastoon lukkojen taakse ja pidät treeneistä täydellisen kahden viikon tauon ja tankkaat niin paljon kuin jaksat syödä. Vedä isompia annoksia ja lisäksi vielä hampurilaisia ja pitsaa mielin määrin päälle. Älä liiku vaan lepää. Näin lihaksesi palautuvat puolen vuoden treenistä, voimistuvat, kasvavat ja saat massaa. Muista, että lihas ja voimat kasvavat vain levossa!”

Noudatin ohjetta ja seuraavan pari viikkoa vain söin, lepäsin ja saunoin. Kun h-hetkeen oli enää kaksi päivää lisäsin tankkaukseen maksimiannoksen proteiinipirtelöitä. Tuntia ennen suoritusta Kaapelitehtaalla tankkasin vielä proteiinipatukoita ja estradille astuessani huomasin, että lavan edusta oli täynnä valokuvaajia ja toimittajia. Promoottori oli hoitanut hommansa hyvin, mutta silti itseäni ei jännittänyt, koska olin päättänyt antaa kaikkeni ja rikkoa ennätyksen keinolla millä hyvänsä. 

Aluksi juontaja kertoi parissa minuutissa virallisen Guinnessin -ennätysyrityksen säännöt, jonka jälkeen sahasin kaikilla kolmella sahalla sahapukin avulla kakkosneloset poikki todistaakseni terien aitouden samaan aikaan, kun taustalla soi tunnelmankohottajana AC/DC:n Big Gun. Viimein musiikki vaimeni ja oli suorituksen vuoro. Adrenaliini alkoi virrata suonissani ja noin 200 päinen yleisö oli hiirenhiljaa. 

Käynnistin sahani ja laitoin yhden sahan odottamaan lähtötelineelle. Heitin yhden sahan ilmaan, sitten toisen, jonka jälkeen nappasin kolmannen mukaan. Tempun vaikein osuus eli aloitus meni mallikkaasti ja sitten päästeltiin täysiä. Koitin aluksi laskea itse heittoja, mutta puolessa välissä menin laskuissa sekaisin, joten jätin sen virallisten valvojien huoleksi. Heittelin sahoja kaikilla voimillani, kunnes aloin hyytyä. Lopuksi vielä huusin täysiä headset -mikrofoniin ”Perkele!”, jotta saisin muutaman pari heittoa lisää. Lopulta en saanut enää sahoista koppia ja ne sinkoilivat yksi toisensa jälkeen turvamatolle ja osa yleisöstä luuli huutoni johtuneen onnettomuudesta. 

Hetken kuluttua juontaja kertoi: ”Kanadalaisen Tom Comentin ennätys on historiaa! Uusi Guinness -maailmanennätys on 52 heittoa!” Joku toi käteeni kuoharipullon ja olin niin helpottunut, että aloin ruiskuttaa sitä formulakuskien tapaan ympäriinsä, jonka jälkeen kaadoin puoli pulloa päälleni. Tuhannen euron headset -mikrofoni meni tempaukseni johdosta rikki, mutta se ei enää haitannut; puolen vuoden työ oli tuottanut tulosta, ennätys oli hallussani, joka puolestaan lisäisi työtilaisuuksien määrää.

blog%202.jpg
Hesarin toimittajan ottama valokuva muutama sekunti ennätyksen jälkeen.

Lopuksi kaksi virallista valvojaa tekivät vielä asiakirjan lähetettäväksi Lontooseen, jossa todettiin ennätystulos. Ennätyksen jälkeen Helsingin Sanomat julkaisi seuraavana päivänä sivun kokoisen jutun tempauksesta. Toimittaja totesi juttunsa aluksi: ”Miten sitä Tuntemattomassa Sotilaassa aikoinaan sanottiinkaan: Kurvinen Suomesta syö rautaa ja paskantaa kettinkiä!” Toimittajien ja yleisön palaute kannusti. Lisäksi Kanava Porvoon ammattiryhmä sai ennätyksen nauhalle ja ajattelin jossakin vaiheessa digitoida sen ja laittaa jakoon YouTubeen.

Ennätys oli voimassa muutaman vuoden, kunnes sahanvalmistajat tehtailivat jälleen kevyempiä malleja ja joku rikkoi ennätykseni. Nykyään ennätys on jo huikeat yli 90 heittoa. Harkitsen, että jossakin vaiheessa tutkin nykyiset sahamallit ja niiden painot, ja yritän kenties hattutemppua. Jos näin päätän tehdä, ennätysyritys tapahtuu sillä kertaa moottorisahaveiston MM -kisoissa Ilomantsissa.

Juha Kurvinen