PASSI-normal.jpg
(Mellencampin maailmankiertueen Backstage -passi)

Kirkkonummi, 1992

Ylä-asteen jälkeen päätin mennä kolmeksi vuodeksi kauppaopistoon markkinointilinjalle. Eräänä päivänä 16 -vuotiaana tulin koulusta kotiin, jolloin isäni sanoi, että olen saanut tärkeän soittopyynnön konserttijärjestäjältä. Soitin numeroon ja manageri sanoi: ”Amerikkalainen rocktähti John Mellencamp haluaa sinut kahden viikon päästä esiintymään Suomen konsertin lämmittelijäesiintyjäksi Helsingin jäähalliin”, ”Sehän sopii” vastasin innokkaana ja lisäsin: ”Minkälaisen esityksen he haluavat.” ”He haluavat, että pukeudut mustiin ja maalaat kasvosi valkoiseksi niin, että esityksesi kestää noin 15 minuuttia. Taustalla tulee soimaan John Mellencampin valitsema klassinen musiikki.” Lisäksi sovimme, että saavun taksilla tasan kello 18 jäähallin takahuoneen ovelle.

En ollut koskaan kuullut John Mellencampista, joten kysyin luokkatovereiltani lisätietoja miehestä. Paineeni nousivat, kun kuulin: ”John Mellencamp on suuri amerikkalainen rocktähti, joka esiintyy maailmanlaajuisesti.” 

Treenasin tulevaa esitystä yhdessä avustajani ja tyttöystäväni Pian kanssa ja päätin pukea hänet esitykseen klovniksi. Tärkeä päivä koitti ja minulla oli perhosia vatsassa, kun saavumme jäähallin takaovelle. Välittömästi joku avustaja juoksi taksille ja avasi oven ja sanoi: ”Minä voin auttaa Teitä makalaukkujenne kanssa.” Ja kun saavuimme ovelle, ovet avattiin ja monet huutivat: ”John Mellencampin lämppäri tulee!” Meidät ohjattiin omaan pukuhuoneeseemme ja paikalle tuli amerikkalainen stage manager, jonka vastuulla olivat kaikki lavatoiminnot. ”Lähdetään katsomaan oikea paikka välinetelineellesi”, hän sanoi esittelyn jälkeen ja lähdimme seuraamaan manageria pitkin jäähallin pukuhuonetiloja.

JOHN-normal.jpg
(Molemmat iltapäivälehdet hehkuttivat tulevaa keikkaa etukäteen)

Kun pääsemme perille konserttipaikalle suuni loksahti auki hämmästyksestä: jäähallin toiseen päähän on rakennettu valtava punainen lava, jonka perällä oli kymmeniä metrejä korkea taideteos. Koko lava ja jäähalli oli täynnä satoja valo- ja ääniteknikoita, jotka juoksentelevat ristiin rastiin ja tekivät viime hetken asennuksia. Porukkaa oli niin paljon, että aluksi luulin, että konsertti oli jo käynnissä. ”Seuratkaa minua lavalle”, manageri sanoi, jonka jälkeen näytin tekniselle henkilökunnalle parhaimman paikan välinetelineelleni. Tämän jälkeen oikea paikka merkitiin heti teipillä ja yksi työntekijöistä otti välinetelineen haltuunsa managerin jatkaessa: ”Hän vastaa telineestäsi, toimittaa sen oikeaan aikaan paikalle ja tuo sen takaisin pukuhuoneeseen.”

En ollut tottunut näin intensiiviseen palveluun ja eniten ihmeissäni olin, kun lähdemme lavalta pois: yksi työtekijöistä konttasi perässämme ja pyyhki isolla rätillä kaikki kengänjälkemme pois kiiltävältä lavan pinnalta. Menimme takaisin pukuhuoneeseen ja Pia maskeerasi kasvoni valkoiseksi.

Jaahalli alkoi täyttyä konserttiyleisöstä ja minua alkoi jännittää. Olin vasta 16 ja nyt jo jäähallikeikalla, ajattelin kauhuissani. Adrenaliini erittyi vereeni ja ravasin edestakaisin pukuhuoneessa visualisoiden tulevaa suoritusta, kunnes manageri tuli ovelle sanomaan: ”Nyt on aika.” Astelin valtavan lavarakennelman takatiloihin, jossa John Mellencamp bändeineen odotti omaa vuoroaan. Kättelin hänet ja bändin jäsenet jännittyneesti, kunnes manageri sanoi: ”Lava on sinun, ole hyvä.”

Olin ihmeissäni, kun ennen esitystäni ei tullut minkäänlaista esittelyjuontoa vaan klassinen musiikki vain alkoi, joten astelin tärisevin jaloin ja käsin estradille. Olin ensimmäinen ihminen lavalla, jonka yleisö näki, joten he antautuivat suuriin aplodeihin, koska he luulivat konsertin alkavan. Pia toi minulle kolme valkoista keilaa, joita aloin heittää klassisen musiikin tahdissa. Sivusilmällä näin, että yleisössä istuneet rokkarit katsoivat esitystäni ihmeissään. Eikö tämä olekkaan konsertti ja missä lämppäribändi on?


RUUSU-normal.jpg
(White Rose & Rock'nRoll"

Jatkoin kuitenkin esitystäni ja lopettaessani kolmen kailan rutiinin sain jo pienimuotoiset aplodit. Yleisö selvisi alkujärkytyksestään ja nyt Pia toi minulle valkoisen ruusun, jonka laitoin leukani päälle tasapainoon. Menin lavalle istumaan ja viimein laskeudun makuuasentoon ruusun edelleen pysyessä leuallani. Nyt yleisö jo heräsi ja antoi kunnon aplodit. Nousin pystyyn ja esitin palloilla kaikki hienoimmat kuviot mitä osasin. Sitten otin viisi valkoista rengasta, joilla taiteilin heitellen kaikkia yhtä aikaa niin, että ne vaihtoivat ilmalennon aikana väriä punaisesta valkoiseen.

Loppuhuipennuksena kiipesin pöydän, rullan ja liikkuvan laudan (rolabola) päälle heittelemään kolmella tulisoihdulla. Kumarsimme ja saimme kunnon aplodit ja poistuessani takahuoneeseen, olin esitykseeni tyytyväinen: onnistuin koskettamaan rokkareita esitykselläni. Pesin meikit pois naamasta ja menimme nauttimaan takahuoneen vip-tilojen tarjoilusta. Kuulin, kun jonossa edelläni ollut laulaja Riki Sorsa totesi kaverilleen: ”Oliko se jonglööri todella suomalainen?” Sain kuunnella kommentteja paraatipaikalta, koska kukaan ei tunnistanut minua, eihän minulla enää ollut maskia.


John Mellencamp aloitti viimein konserttinsa ja meidät ohjattiin lavan eteen vip-paikoille. John veti keikkansa täysiä, hikipisaroita ei säästelty ja hän saikin kaksi uutta fania esityksellään. Kahden ja puolen tunnin keikan jälkeen sain takatiloissa kuulla, että John on vaatinut maailmankiertueellaan jokaisen konsertin lämppäriksi maan parhaan jonglöörin. Nuoresta iästäni johtuen en pitänyt itseäni vielä läheskään maan parhaana, mutta olin erittäin tyytyväinen, että sain kokea ison maailman meininkiä. Lisäksi Mellencampin manageri kertoi, että koko lavarakennelma taideteoksineen on täysin Johnin tekemä ja suunnittelema.

JONGL%C3%96%C3%96RI-normal.jpg
(Myös lehdet olivat ihmeissään, kun musiikin sijasta John halusi käyttää jonglööriä lämppärinään)

John ei järjestänyt keikan jälkeen jatkojuhlia vaan painui suoraan luksusmersulla sviittiinsä, joten myös me lähdimme takaisin Kirkkonummelle. Seuraavana päivänä olin yllättynyt, kun molemmat iltapäivälehdet ottivat Mellencampin Suomen vierailun kansikuvajutukseen. Lisäksi Ilta-Sanomat otsikoi kuvallisessa uutisessaan: ”Mellencamp halusi ehdottomasti keikkansa avaajaksi suomalaisen jonglöörin.” Tekstin lisäksi he julkaisivat kuvan, jossa pidin ruusua tasapainossa. Urani on aika hyvin nousukiidossa, ajattelin mielissäni ja jatkoin harjoitteluani päivittäin.

P:S ja HUOM: Arkistoissani on tästä keikasta vain yksi valokuva. Jos jollakin lukijalla sattuisi olemaan tallessa kuvia keikastani, otan niitä kiitollisuudella vastaan.


logo1-normal.jpg

- JK