TINA%20TURNER-normal.jpg
(Tina Turnerin kekkereillä Helsingissä 2000 nuorena poikana)

Vietän tänä vuonna 25 -vuotistaiteilijakekkereitä ja sen tiimoilta mieleeni on tullut mahtavia ja erikoisia muistoja, ihmisiä, tilanteita ja sattumuksia vuosien varrelta. Muistan hyvin jopa ensimmäisen rahakeikkani Inkoon Kunnantalolla 50-vuotisjuhlissa, jolloin 14 -vuotiaanan lämmittelin takahuoneessa kädet täristen jännityksestä heitellen neljää rengasta. Illan orkesterin rumpali kysyi: "Onko ollut paljon pikkujoulukeikkoja?", johon vastasin jännittyneenä: "Juuh, täyttä häkää vedetään", kuten alalla on aina ollut tapana vastata. 

Tämän postauksen kautta aloitan juhlavuoden tiimoilta pienimuotoisen juttusarjan, jossa käsittelen mieleen jääneitä erityisiä keikkakokemuksia ja niiden backstage -elämää 25 vuoden ajalta, sehän on ollut pitkään blogin tarkoituskin. Jostakin syystä nämä tarinat ja muistot ovat jääneet eniten mieleeni noin 2500 keikan joukosta. Tarinoissa tulen seikkailemaan usein myös kollegojeni kanssa mm. venäläisen miljardöörin palkkalistoilla Saariselällä, Lordin salajuhlissa Oxfordissa, Speden Speleissä, Daruden tiimissä ulkomailla, Las Vegasissa, Pjongjangissa, Thaimaassa, Guinness World of Records - TV-ohjelmassa, Levin Hullu Poro Areenalla ja Silja Europalla.

Näiden tarinoiden lämmittelijänä toimii jo aikasemmin julkaisemani stoori siitä painajaisesta minkä koin työskennellessäni Välimerellä: http://show-blogi.vuodatus.net/lue/2013/10/m-s-melody-painajainen-valimerella-1

Tarinoissa kuvaan ajoittain asiakkaideni, taiteilijoiden tai maailmantähtien erikoista elämäntyyliä, jolloin ympärillä saattaa olla luksuslinnoja, limusiineja, shamppanjaa ja maailmanlopun meininkiä. Tarinoiden tarkoitus ei ole kuitenkaan elvistellä tai nostaa esille omaa arvoani tai erikoisuuttani kiinnittämällä huomiota olosuhteisiin tai turhanpäiväiseen rahanpolttamiseen vaan yritän omalla tavallani kertoa millaisissa tilanteissa ja paikoissa olen ollut monien mutkien kautta töissä.

Tervetuloa mukaan! Tässä ensimmäinen juttu:  

Helsinki 2000

Tina Turnerin lämppärinä

Joskus ammatinvalintani johtaa minut uskomattomiin seikkailuihin. Ystävänikin ovat monesti todenneet: ”Sinulle se Juha sattuu ja tapahtuu” Tämä seuraava monien sattumien summa ja seikkailu on yksi ikimuistoisimmista ja erikoisimmista elämäni aikana.

Eräänä päivänä puhelimeni pärähti. Langan toisessa päässä oli Welldone -yhtiön tuottaja: ”Tulisi kiireellinen esiintymispyyntö. Tina Turner on tulossa huomenna konsertoimaan kaksi kertaa loppuunmyydylle Finnair -stadionille. Konsertit ovat hänen maailmankiertueensa ja uransa viimeiset. Tinan manageri haluaa järjestää konserttien välissä kiertuehenkilökunnalle päätösjuhlan. He haluavat sinut keikalle. Pääsetkö?” ”Tottakai pääsen” vastasin innoissani ja jatkoin: ”Missä juhlat pidetään?” ”Pitopaikka pidetään visusti salaisuutena, koska turvatoimet ovat mittavat. Sinut tullaan hakemaan Helsingin rautatieasemalta illalla paria tuntia ennen juhlaa” ”Sehän sopii” vastasin.

Seuraavan iltana seisoin keikkakamoineni jännittyneenä rautatieasemalla, josta minut tultiin hakemaan. Matkamme päättyi erään VR:n Pasilan ratavarikolla sijaistsevaan juhlatilaan, joka oli somistettu hulppeaksi juhlapaikaksi. Noutopöydät notkuivat ruokaa, illallispöydissä paloi kynttilöitä hienoissa kynttilänjaloissa ja coolereissa odotti maailman kalleinta shamppanjaa.

Sain ääni- ja valotekniset asiat kuntoon ja aloin valmistautua tervetuloesitykseeni: tehtäväni oli aluksi seistä esiintymisasussani punaisen maton vieressä heittelemässä kolmea tulisoihtua vauhdikkaasti musiikin tahdissa. Kiertuehenkilökuntaa alkoi saapua juhlaan. Heitä saapui yhteensä yli 200 ja viimeisenä paikalle kaarsi musta tummennetuin lasein varustettu pidennetty luksusmersu, jonka kuljettaja avasi takaoven. Ovesta nousi Tina Turner henkivartijoineen. Tinan vierellä käveli myös hänen managerinsa, kun he astelivat hymyssä suin ohitseni juhlimaan.

Juhlat alkoivat Tina Turnerin henkilökohtaisen avustajan huikaisevalla parodialla, Drag Show'lla ja kiitospuheella. Avustaja oli pukeutunut nuoreksi Tina Turneriksi. Tervetulomaljojen jälkeen alkoi ruokailu ja itse valmistauduin lavan takana yllätysesitykseeni. Esitykseni jälkeen minut vielä pyydettiin temppuilemaan pitkin juhlatilaa, Niimpä pyörin siellä täällä ja heittelin välineistölläni musiikin tahdissa kaikista parhaimmat temppuni mitä osasin.

Keikan jälkeen takahuoneessa pyyhin keikkahiet pois, vaihdoin rennompaan asusteeseen ja lähdin hakemaan juotavaa. Kävellessäni Tinan pyöreän pöydän oh, hänen manageinsa nousi pöydästä ja tuli luokseni: ”Tina haluaisi, että liittyisit hetkeksi hänen seuraansa.” Olin hieman mykistynyt ja jännittynyt, mutta uskalsin suostua pyyntöön. Istuin Tinan viereen ja tervehdin häntä. Tina aloitti: ”Kiitoksi paljon jonglööritempuistanne” samaan aikaan, kun tarjoilija kaatoi lasillisen shampanjaa. Itse vastasin: ”Kiitoksia paljon Teille. On ollut suuri kunnia olla osallisena juhlassanne”. Juttelimme ensin rennosti niitä näitä, kunnes keksin oivan kysymyksen: ”Esiintyjänä minua kiinnostaa miten Te keskitytte konserttiinne ennen esitystä.” ”Olen buddhalainen ja ennen esitystä hypistelen kädessäni rukousnauhaa, se saa minut rentoutumaan”

Tinan vastauksesta muistin, että mukanani oli yksi kullanvärinen jonglöörin kolmen pallon heittosetti hienossa lahjalaatikossa. Kolmen pallon heittohan on todisttetusti yksi maailman tehokaimmista tavoista kehittää keskittymiskykyä ja vähentää tressiä. ”Minulla olisi Teille pieni lahja, pieni hetki...” Poistuin takahuoneeseen ja palauttuani paikalleni annoin lahjalaatikon Tinalle. Hän kiitti ja lupasi kokeilla palloheittoa. Samaan aikaan meistä otettiin muistoksi yhteiskuva, koska muuten kukaan ei minua uskoisi: olen päässyt näin lähelle kenties maailman menestyneintä naisartistia. Lahjan jälkeen join shamppanjan loppuun ja vaikka kukaan ei ajanut minua pois, päätin, että on sopivaa lähteä kuokkimasta. Kiitin keskustelusta ja toivotin onnea huomiseen konserttiin.

Menin takahuoneeseen pakkaamaan keikkakakamojani. Kun olin valmis, nappasin laukut käteeni ja poistuin takaovesta. Joku oli ulkona tupakalla: ”Etkai vielä ole minnekkään lähdössä?” ”Kotiin menossa, enhän tunne juhlista ketään.” ”No nyt tunnet, minä olen Mike Ausrtaliasta, kiitos esityksestä. Liity ihmeessä meidän seuraan” Mietin hentken, kunnes kannoin laukkuni takaisin ja seurasin Mikeä heidän pöytäänsä, joka oli tynnä porukkaa Australaista. Porukat esittelivät itsensä ja illanvietto alkoi. Minulle kaadettiin jatkuvasti lisää juomaa ja sain päähäni esittää hienoimpia baaritemppuja mitä osasin. Jossakin vaiheessa iltaa kysyin: ”Niin mikäs on teidän työtehtävä tässä sirkuksessa?” Seurueen johtaja selvensi: ”Olemme konsertin lämppäribändi, TaxiRide Australiasta”

Muusikot päihtyivät selvästi ja jotkut alkoivat jopa laulaa. Jossakin vaiheessa bändin manageri tokaisi: ”Meillä tuli idea. Huomenna on Tinan viimeinen keikka ja samalla maailmankiertueemme viimeinen konsertti. Haluaisimme yllättää yleisön jollakin erikoisuudella. Ajattelimme, että voisimme tehdä yhteisnäytöksen. Me soitamme ja sinä taiteilet meidän edessä laulajan paikalla, onnistukko?” Olin hiukan hämilläni pyynnöstä, kunnes sain kakistettua: ”Tottakai onnistuu” Manageri lisäsi: ”Mikä on Suomessa tällä hetkellä suurin hittibiisi. Voisimme soittaa sitä samaan aikaan, kun taiteilet” Mietin hetken, kunnes vastasin: ”Se on varmaan Bomfunk MC:n Freestyler”. ”Selvä” manageri sanoi ja jatkoi avustajalle: ”Hommaa nuotit jostakin, esitämme siitä rokkiversion” Manageri kaivoi lompakostaan hienon käyntikorttinsa ja sanoi. Tule huomenna kolme tuntia ennen konserttia hotelli Kämpiin tapaamiseen. Lupasin tulla ja juhlien jälkeen otin taksin kotiini.

Kolme tuntia ennen konserttia seisoin keikkakamojeni kanssa Hotelli Kämpin edessä paras puku päälläni jännittyneenä. Menin vastaantottoon ja sanoin: ”Tina Turnerin lämppäribändin manageri haluaa tavata” ”Selvä, kukas te olette?” Kerroin nimeni, jolloin vastaaottovirkailija lisäsi: ”Täällä ei ole teistä mitään ilmoitusta, voitteko mennä tuonne sivupöytään istumaan hetkeksi. Tein työtä käskettyä ja hetken kuluttua pöytääni tuli Kämpin turvapäällikkö, joka rupesi ristikuullustelustelemaan. Minun piti yhä uudestaan kertoa tarinani: eilen olin keikalla, josta kutsuttiin tänne. Lopuksi tehostin tarinaani antamalla turvamiehelle saamani käyntikortin. Nyt silmät avartuivat ja tarinaani uskottiin. Vastaanottovirkailija soitti manageille huoneeseen ja hän saapui hymyssä suin aulaan: ”Niin se mistä eilen puhuttiin, onnistuuko?” ”Hyvin onnistuu” sanoin managerin jatkaessa: ”Auto tulee noutamaan sinua puolen tunnin kuluttua harjoituksiin.

Polttelin muutaman hermosauhun, kunnes Kämpin eteen kaarsi yksi Tina Turnerin hovin luksusmersuista henkilökohtaisine kuljettajineen. Se kyyditisi minut kiireen vilkkaa Finnair -stadionin sivuovelle, jossa minua oltiin jo vastassa: ”Olen lavamanageri, tänne päin olkaa hyvä” Minulle lätkäistiin rintaan Tina Turnerin maailmankiertueen kiertuepassi, jossa luki: ”JUGGLER” ja ”WORKING”. Minut ohjattiin vastapäätä päätähden pukuhuonetta, jossa lämpäribändi oli jo lämmittelemässä. Tervehdimme ja muistelimme elisen illan mainioita juhlia. Painuimme pitkää käytävää pitkin massiivisen mustan lavarakennelman takaosiin, jossa kävi kuhina: sadat kokit, ääniteknikot, valoteknikot, siivoojat, roudarit, tanssijat ja muusikot parveilivat omien työtehviensä parissa. Maailman parhaat tanssijat lämmittelivät lavalla samaan aikaan, kun nautimme herkullista lohisalaattia palvelijoiden pörrätessä ympärillä.

Viimein oli vuoromme ja soundchekin jälkeen bändi veti Freestylerin, jonka aikana jammailin välineistölläni rennosti. ”Näyttää loistavalta” bändin johtaja sanoi. Läksimme takaisin pukuhuoneeseen, jossa alkoivat alkujuhlat: olutta, siideriä, Jägermaisteria ja shamppanjaa. Pukuhuoneen ikkunosta näin kuinka stadion alkoi täyttyä konserttiyleisöstä. Samalla perhoset alkoivat pörrätä vatsasani, koska edessäni olisi yksi urani isoimmista keikoista.

TINA%20TURNER2-normal.jpg
(Backstagella juuri ennen h-hetkeä)

Ilta laskeutui Helsingin ylle ja ilmassa oli suurta odotuksen tunnetta ja taikaa. Stadioni oli jo aivan täynnä. Läksin pukuhuoneesta tupakkapaikalle, jolloin näin erään tuttuni, Welldone -konserttijärjestäjän tuottajan. Heidän työtehtävänsä on tietää kaikki mitä missäkin tapahtuu ja varsinkin se mitä porukkaa takahuonetiloissa Tina Turnerin ympärillä pyörii. Siksi tuottaja sanoikin hämillään. ”Kurvinen, mitä vittua sä täällä teet?” ”Kohta menossa stagelle, tuli tämmönen speciaalikeikka lyhyellä varotusajalla”

Tupakalla näin kuinka valomiehet suuntasivat jo valoja suurelle stagelle, jonka ylöpuolella luki isolla: ”TINA” Kohta olisin tuolla ja kohta lavan molemmilla puolilla olevat isot screenit seuraisivat jokaista liikettäni, mietin hermostuneena. Palasin pukuhuoneeseeni, jolloin bändin johtaja ilmoitti: ”Nyt, on aika mennä” Seurasin heitä lavan taakse ja he alottivat konserttinsa, joka kesti 45 minuuttia. Itse samaan aikaan lämmittelin taustalla. Sitten solisti kertoi, että nyt luvassa on yllätys. Kaikkien yllätykseksi alkoikin Freestyler
ja bilekansa alkoi huutaa ja bailata julmetusti. Samaan aikaan itse juoksin näyttämölle esittämään repertuaariani musiikin rytmissä lavan eteen rakennetulla pidennetyllä catwalkilla. Näin edessäni koko ovaalinmuotoisen stadionin täynnä ihmisiä kuin muurahaiskeossa. Taiteilimme noin viisi minuuttia, jonka jälkeen yleisö palkitsi suurilla aplodeilla. Käännyin selin ja läksin lavan taakse. Sivutilassa vastaani tuli itse päätähti, joka teki viimehetken lämmittelyliikkeitä luottotanssijoidensa kanssa. Hän iski silmää ja sanoi: ”Thank You”

Tina aloitti konserttinsa ja yleisö mylvi täydellä stadionilla kuin hurmoksessa. Samaan aikaan me keskityimme takahuoneessa alkoholijuomien nauttimiseen ja keikkakokemuksiemme vaihtamiseen. Vähän väliä siirryin parvelle seuraamaan Tinan mykistävää keikkaa ja sitä kuinka maailman parhaat tanssijat eivät pysyneet rautamummon perässä. Keikan lomassa opetin bändin jäsenet heittelemään kolmella pallolla. Kun konsertti oli parin tunnin päästä ohi, ovellemme saapui Tinan manageri, joka kysyi: ”Haluatteko tänään lähteä yönäytökseen katsomaan ensi-illassa olevan George Clooneyn Meren Raivon?” Montakaan ei kiinnostanut, ei itseänikään. Meillä oli nousuhumala ja halusimme lähteä bailaamaan onnistuneen keikan kunniaksi Helsingin yöhön. Toiminkin koko yön lämppäribändin Helsinki -oppaana ja kosteat juhlat päättyivät Kämp -hotellin sviittiin jatkoille.

Päivällä heräsin huoneenluovutusaikana pienoisessa krapaulassa. Otin keikkalaukkuni käteeni ja astellessani R-kioskin ohi näin lööpin:
”Tina Turner sulki Tennispaltsin!” Ostin lehden ja sain lukea:

”Eilen illalla Helsingin Finnair -stadionilla konsertoinut Tina Turner saapui konserttinsa jälkeen Finnkinon Tennispalatsiin noin kahdenkymmenen hengen seurueensa kanssa. He halusivat yksityisnäytöksen ensi-illassa olevasta Meren Raivo -elokuvasta, jolloin koko elokuvateatteri päätettiin sulkea Tinan seuruetta varten."

Olisi sittenkin pitänyt lähteä leffaan, kirosin mielessäni.